keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lunta tupaan

Ronde van Lekkerkerk. Photo: Cees van de Pol
Kolarista nyt on semmone melkein kahden viikon päivät ja suoraan sanottuna taas ei ole kaikki törmäsen tyttärellä menny ku strömssöössä. On se vaa kumma, kun pahanilman linnut jaksaa kierrellä tämän päänupin ympärillä.

Eipä siinä, kyllä tähän kolarin aiheuttamaan hermokipuun alkaa olemaan jo melko turtunut, mutta nukkuminen ja kunnon yöunet kuulostaisi enemmän kuin taivaalliselta. Käsi alkoi muutaman päivän jälkeen kolarista kestämään ajamista, mutta pientä säätämistä se vaati, kun ohjaamosta ei voinut normaaliin tapaan pitää kiinni. Toimintakyky onneksi palasi sukkelaan, kyllä kivun kanssa selviää hammasta purren.

Viime viikolla olin onneni kukkuloilla, kun pääsin starttaamaan Lekkerkerkissä korttelikisaan yhdessä kovien ammattilaisnaisten kanssa. Kyyti oli kovaa. Kroppa oli hieman nukuksissa, mutta kaikki otettiin irti mitä otettavissa oli. Sija 37. Edellisenä päivänä tosiaan valmentaja ja junnutyttö tuli kisa/treenireissulle tänne selkosille. Jippii, treeniseuraa! Perjantaina vedettiin rauhallista siivua nautiskellen paahtavan kuumasta hellesäästä. Illalla tulikin sitten eri äänikelloon ja tulin sairaaksi. Lauantain koitin urhoollisesti keplotella ja kannustaa Viivin ekassa kisassa, mutta tauti iski kunnolla päälle. Mikä lie. En muista milloin viimeksi olisi ollut niin huono ja vetämätön olo. Kolme päivää punkan pohjalla jäätävissä tuskissa ja aivan kanttuvei. Vesilasin nostaminenkin vaati melkoisia ponnisteluja. Helleaallon paahtava kuumuus teki olosta entistä tukalamman.

Oloa ei ainakaan järin paljon kohentanut se, että huomattiin pyöräni etuhaarukan olevan sen verran pahasti murtunut, että siitä ei kalua korjaamatta tule eikä sillä kisaa enää ajeta. Onneksi se ei antanut kesken treenien taikka torstain kisassa periksi. Päälisin puolin pyörä tarkistettiin heti kolarin jälkeen ja kaikki tuntui olevan ehjänä. Treenatessa pyörässä tuntui pientä väljyyttä ja tarkistutin pyöräliikkeessä kiekot. Ne olikin ottaneet hittiä. Murtumakohta haarukassa oli niin ovelasti piilossa, että sitä ei aluksi edes huomannut. Sisäpuolella kuituun asti ja näytti likakerrokselta. Oispa vaan ollutkin pelkkää shaibaa...

Onneksi olo alkaa olemaan jo sen verran kohentunut, että voi ajatella lauantaina kisaamista. Onneksi tiimiltä löytyy myös varapyörä, jolla pääsen viivalle. Uusi haarukka odottaa jo Suomessa maanantaina, iso kiitos siitä Toni&Tonille!

Hieman meni pläänit uusiksi, mutta sitä tää urheilu on. Kunhan mahdollisimman pian pääsee tolpilleen ja toiveissa on päästä vielä loppuviikosta kisaamaan ennen kuin kotiinpaluu koittaa sunnuntaina.


Ronde van Lekkerkerk. Photo: Anton Vos

Ronde van Lekkerkerk.Photo: Anton Vos

Ronde van Lekkerker with Viivi Puskala. Photo: Anton Vos


maanantai 15. toukokuuta 2017

Crashwarning

Niinhän siinä kävi, että kauden ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kaatuminen tapahtui lauantain kisassa. Olin aivan täpinöissäni lähdössä matkaan, oli jotenkin loistava ja rento pöhinä päällä. Lähes joka kisassa on ollut vaikeuksia juuri lähdössä, mutta tällä kertaa sain hyvän startin. Jokseenkin tosi levotonta oli ajo neutraalistartin jälkeen. Tie oli tosi kapeaa ilman kavennuksiakin ja läheltä piti - tilanteita oli koko ajan. Siinä sitten pelotonin kärjessä pari kuskia kilkkasi yhteen ja tadaa lumipalloefekti pääsi valloileen. 

Eipä siinä paljoa ehtinyt tekemään kun rytinällä lensi samaan kasaan hienossa kaaressa. Pyörät ja kuskit solmussa koko tien leveydeltä, kuten arvata saattaa. Muksahdin vasemmalle puolelle ja tunsin ihan jäkyttävää kipua kädessä. Siinä huusin ja raivosin ja koitin kammeta pystyyn, mut eihän siitä mitään tullut. Ekana tsekkasin pään ja solisluun, huh onneksi ei hittiä sinne, mutta ei puhettakaan nousta takas pyörän päälle. Sitten seuraavaksi huoletti fillari, sekin oli kuulemma täysin ehjä. first thing first, heh!

Lopputulemana lanssin kyydissä kisapaikan ea-telttaan muiden kaatuneiden sekaan ensihoitoon ja siitä lähimpään sairaalaan kuvattavaksi. Käsi turposi omaan hiiteensä ja kipu oli jotain aivan uskomatonta. Nilkka otti sen verran kans osumaa, että konttaamallakin  olis päässy etenemään rivakammin. Kuvissa ei onneksi näkynyt murtumia tai mitään ei ollut mennyt poikki. Jotain se lääkäri sanoi hermoista, ei ihan siinä lääkepöllyssä mennyt ihan perille. Käsi pakettiin ja kantositeeseen muutamaksi päiväksi. Saa kuulemma alkaa käyttämään kivun sallimissa rajoissa. Yöt on ollu aivan kamalia säryn ja jomotuksen takia.Turvotus onneksi hieman jo laskenut ja sormet ei näytä enää jäätyneiltä hiillosmakkaroilta. Kokeilin sisällä fillarointia, mutta vielä ei pysty pitämään ohjaustangosta kiinni, hermokipu on niin jäätävä. Pari päivää iisiä ja kokeillaan uudestaan.

Taas koetellaan törmäsen hermoja.. Kisoja tulee ja pahemminkin olis voinu käydä. Katotaan milloin pääsee taas tienpäälle.

PÖLKKY - STRONG WOOD

Urheilullisten tavoitteiden lisäksi missioni on olla esikuvana kaikille niille, jotka tavoittelevat unelmiaan, ikään, sukupuoleen taikka lajiin katsomatta. Olen ylpeä juuristani ja siitä mistä olen lähtöisin. Tätä seikkaa ei voi liiaksi edes korostaa. Paikallisuuden ja sen monimuotoisuuden korostaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Tottakai oman paikkakunnan ominaispiirteitä haluaa tuoda esille kotipitäjän rajojen ulkopuolelle lähtiessä. Niin kuin sanottu; tyttö voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei tytöstä.  Esimerkiksi minulta kysytään useastikin ulkomaan kisareissullani, että millainen on pohjoinen ja mitä siellä on. 

Monimuotoiset yhteistyötahot auttavat osaltansa huikealla tavalla urheiljan uran etenemisessä. Mutta samalla urheilijalla on itsellään myös paljon annettavaa myös yritysmaailmaan sekä muille tahoille. Tuki, kannustus ja uskominen antaa tarvittavaa lisäpotkua. Ilokseni olen huomannut, että kotipuolessa juurikin näitä löytyy.


Uusi yhteistyökumppanini on Pölkky Oy. 


"Pölkky Oy on Pohjois-Suomen suurin yksityinen puunjalostaja. Pölkky-konsernin sahat ja jatkojalostuslaitokset sijaitsevat maan parhaan puuraaka-ainealueen keskellä Kuusamossa, Taivalkoskella ja Kajaanissa. Tuotannostamme 70 % on mäntyä ja 30 % kuusta. Oulussa Pölkyllä on painekyllästyslaitos.

Työtä tehdään nykyaikaisella tuotantoteknologialla perinteitä vaalien. Nykyaikaiset, tehokkaat laitokset pitävät puutuotteidemme laadun korkeana myös jatkossa. Yrityksellämme on jo yli neljänkymmenen vuoden kokemus puunjalostuksessa. Tavoitteenamme onkin toimittaa asiakkaillemme juuri sellaisia tuotteita kuin he haluavat."


Yritykseen pääset tutustumaan kattavasti eri kanavilla:


Kotisivut

Facebook