Blogimaailmassa luppoaikaa viettäessäni törmäsin sellaiseen postaukseen, jossa pyydettiin jatkamaan 18 eri aloitusta ja tästä tietty intoutuneena mäkin tekasen sellaisen näin illan ratoksi vähän kevyemmäksi luettavaksi. Niin turhanpäivästä, mut niin hauskaa silti jotenki. Kirjoitin heti mitä tuli ensimmäisenä mieleen. Vähän jotain muutakin!
EN YMMÄRRÄ...tällä hetkellä mistään mittään. Aivot on off-moodissa.
SEURAAVAKSI AJATTELIN...ehkä tekaista itselleni iltapalaa. Tai katsoa leffaa. Tai katsoa lempparisarjan ennakkojaksot. Tai nukkua. Tai venytellä. Tai noita kaikkea. En oikein ossaa nytte päättää ihan heti. Takapuoli painaa tässä kohtaa vähän liikaa.
VIIME AIKOINA...päikkärit on maistunu. Oon nukkunu / pötkötelly tässä parin viikon aikana varmaan enemmän kuin kahessa vuodessa yhteensä. Onhan se nyt sangen mukavaa ja rentouttavaa. Aina niinku välillä.
EN OSAA PÄÄTTÄÄ...on meleko monesti kuultu mun suusta täll viikolla. Viitaten edelliseen postaukseen. En tienny mitä tehä enkä osannu päättää mikä olis paras ratkasu...mut se siitä.
MUISTAN IKUISESTI...tällä hetkellä mieleen nousee ne tärkeimmät onnistumiset pyöräilyn parissa. Yllättäen. Oon ehtiny näistä fiiliksistä uudelleen niitä hyviä ja positiivisia viboja. Tuulettaminen on ehkä parasta onnistumisentunteen purkamista, heh. Pari kuvvaa on kyllä tästä todistusaineistona mut empähän kehtaa alakaa niitä kaivelemmaan. Jos tullee vastaan ni oitis lävähtää tänne muutama loistokas otos, promise!
PÄIVÄN PARAS JUTTU...oli ehdottomasti se, että oon saanu paljon asioita tehtyä ilman oireilua! Heti aamu käyntiin kevyellä jumppailulla, sitten huushollin siivous, treenipyörän pesu ja nastarenkaiden vaihto sekä iiiiiihanan rentouttava pyörittelyajelu ylhäisessä yksinäisyydessä musat korvissa pauhaten.
NOLOA MYÖNTÄÄ, MUTTA...oonksmä nolo? Eipä tuu nyt mieleen mitään noloa mitä mä itse olisin tehny tai tekisin tai olis muuten vaan noloa..öööö?
VIIKKO SITTEN... sain rentoutua ja nauttia läheisten kanssa iloisista hetkistä. Mukavaa vaihtelua kaiken kiireen ja härdellin keskellä. Hyvää ruokaa ja seuraa riitti siis. Ja aurinkoa! :) Vietettiin äidin ja tädin yhteissynttäreitä pienellä porukalla. Pitkästä aikaa pääsin myös siskon kainaloon nukkumaan. Terkut Rimulle!
KAIKISTA PAHINTA ON...en osaa sanoa mikäolis ultimaattinen pahin asia. Pahoja asioita mahtuu maailmaan, joten jospa keskityttäis lähtökohtisesti niihin hyviin juttuihin.
SALAINEN TAITONI ON...ossaan kääntää sanan/ lauseen ihan lennosta väärinpäin! :D
JOS SAISIN YHDEN TOIVEEN SE OLISI...ei toiveita saa sanoa ääneen tai tässä tapauksessa kirjoittaa, koska silloin ne ei ainakaan toteudu.
MINULLA ON PAKKOMIELLE... keittiön siivoukseen iha joka ikisen syönnin jälkeen. Inhoan tiskipöydällä notkuvaa vettä ihan yli kaiken. Heilun siis ahkerasti tiskirätin kanssa aina kun ehdin olla kotona.
SÖIN TÄNÄÄN... vaikka ja mitä! Ruoka on monesti hyvvää ja syöminen on meleko kivvaa myös. Aamu alkoi perinteisellä liian löysällä kaurapuurolla ja mustikkabanaanisuklaasmoothiella, jatkoa tää perinnesetti sai lounaalla (värikästä salaattia kaiken moisilla kasviksilla ja vihanneksilla, siemeniä, avokadoa, riisiä, currybroikkua) ja taisin syyä välipalaakin (luumupilttiä, tuoretta mangoa, mulpereita, real siivun broikulla ja kasviksilla) ja lenkin jälkeen päivällinen (keitettyjä miniporkkanoita ja tankoparsaa sitruunaöljyssä, uunibataattia ja punajuurilohkoja ja kylykkeen currychilibroikkua). Vielä tässä pohdin iltapalan kohtaloa. Kahvia on menny muutama kupponen ja sitruunavettäkin tosi reilusti. Voisin elää tällä hetkellä pelkästään mangolla, mulpereilla, bataatilla, punajuurella, herbamarella maustetuilla kurkuilla ja broilerileikkeleellä, oi nam!
ÄRSYTTÄVINTÄ ON...se kun ei saa tehhä mitä haluaa. Tai saa, mutta seuraukset on varmasti sen mukaiset. Ja selvennyksenä tässä kohtaa tarkoitan itseni toteuttamista urheilun kautta. Sekin on ärsyttävää, kun unohdat ottaa kotiintulessasi postin, etkä enä viitsi vaivautua sitä hakemaan.
TEKISI MIELI...huuattaa mussiikkia iha täysiä ja mennä hyppelemään parvekkeelle grillin ääreen. Muuten kyllä onnistuis, mut lämpömittari näyttää ennää +10 ja stereoista ei saa tarpeeksi tehoja irti. Ja ei oo grilliä. Eikä grillattavaa. Seliseli.
MINUSTA ON SÖPÖÄ...this is the hardest part :D Sanotaampa vaikka, että onnelliset ihimiset on söpöjä. Tai näin kevväällä on nähny muutaman pariskunnan ohimennen ja se on söpöä kun on kevättä rinnassa ja hymy huulilla onnellisuuden merkiks.
HÄVETTI...mikäköhän mulla on hävettäny viimeksi? Empä ossaa sanoa. Mulla harvoi kyllä hävettää. Ihan hävettää myöntää se.
OLENKO AINOA, JONKA MIELESTÄ...on kiva lähes joka aamu herätä vapainakin aamuina aikaisin heti kuuden jäläkeen nauttimaan kiireettömästä aamusta ja aamiaisesta? Ja! Tumma kahvi suklaakauramaidolla on ihan pettämätön yhdistelmä ja soppii silloin kun herkkuhammasta kolottaa (varsinkin mulle, joka ei enää lähes koskaan herkuttele).
> Jokainen nyt itseään viihdyttämään ja vastailemaan moisiin alotuksiin :)
perjantai 13. toukokuuta 2016
Haavoittuvuudesta
Kilpaurheilu on parhaimmillaan ja karuimmillaan määrätietoista työskentelyä 24 / 7. Focus on siinä, miten kehittyä aina vain paremmaksi ja saavuttaa ne asetetut tavoitteet ja unelmat. Kello kiertää oman navan ympäri ja on periaatteessa pakko olla hitusen verran itsekeskeinen ja mennä oma nokka edellä eteenpäin.
Yksikin kohtalokas virheliike, epäonni, väärässä paikassa oleminen väärään aikaan... ja se oliki sitten siinä. Mitäpä sitten, jos kaikki loppuukin ihan silmänräpäyksessä ilman ennakkovaroituksia? Kuinka moni tavoitteellinen, täyspäiväinen urheilija on tehnyt itselleen plan B:n tai C:n, kun niin takuuvarmasti suunniteltu polku katkeaakin aivan yllättäen.
Loukkaantumiset, sairastumiset ja muut vastoinkäymiset kuuluvat niihin riskitekijöihin, joita urheilija voi matkallaan kohdata ja monesti kohtaakin. Urheilijan elämä on hyvinkin haavoittuvaista ja on hyvä kehittää back-up plan. Omat vastoinkäymiset on saanu pohtimaan näitä asioita enemmänkin, varsinkin nyt. Siksipä olen ehkä tietoisesti taikka tiedostamatta tehnyt tiettyjä valintoja tässä matkan varrella niitä sen enempää spekuloimatta.
Riskejä täytyy välillä ottaa, mutta tyhmiä riskejä ei. Niin kuin täällä kairalla on tapana sanoa, tyhymä saapi olla muttei pölijä...
Meillä on vain yksi elämä täällä. Välillä täytyy pysähtyä miettimään niitä oikeasti arvokkaita ja tärkeitä asioita. Vaikka tällä hetkellä koko 24 / 7 onkin keskittynyt tähän urheiluun, on silti sellaisia elämän osa-alueita, jotka tuppautuvat välillä jäämään liian vähälle huomiolle, ainakin allekirjoittaneella. Terveys kiilaa tässä kohtaa ykkössijalle.
Hankala paikka se kyllä on. Ja myönnän, että on tuntunut siltä kun maailma kaatuu ihan just siihen paikkaan ja seinät kaatu päälle ja maa katoaa jalkojen alta jajajajja.... kun en päässytkään nyt suunnitellusti viivalle starttaamaan. Varsinkin, kun on tottunut menemään päättäväisesti tavoitteita kohti. Olen miettinyt, prosessoinut, analysoinyt ja käynyt keskustelua itseni kanssa vaikka ajatukset karkailevat ja eivät millään meinaa pysyä pois tunnemyllerryksestä eikä oikeesti aina oikein tiedä mitä pitäs ajatella ja mites pitäs menetellä. Kukaanhan ei tiedä miltä oikeesti tuntuu paitsi itse. Ehkä jaksan tämän pari viikkoa hampaita kiristellen pidellä käsijarrua vielä ja odottaa parempaa huomista. Se nyt on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, vaikka tuntuukin ihan loputtomalta suossa tarpomiselta. Täytyy etsiskellä niitä valon pilahduksia ja keskittyä nyt muihin asioihin. Ei se tehty työ valu ihan heti hukkaan.
Tilanne on nyt siis se, että kova treenaaminen ja kisat on pistetty jäihin siksi aikaa, kun terveystilanne selviää. Turun katastrofin jälkeen on ilmennyt uusia mutkia matkaan, jotka tarvii lisätutkimuksia yläkerran osalta (tässä kohtaa muutama läheinen on keventänyt tunnelmaa sanoen: "no ompa hyvä, että sun korvien välistä löyty sentään jotakin". Yeah, thanks!). Mistään kamalan vakavasta tuskin tässä on kyse, mutta on hyvä poissulkea kaikki riskitekijät ennen palaamista täyspainoiseen harjoitteluun.
Askelmerkit on sovitettu uudelleen ja sekös nyt tätä mielen sekamelskaa helepottaakin. On jo mitä odottaa! Nälkä kasvaa syödessä ja kilometrejä tulee riittämään vielä tälle kesälle ihan yllin kyllin! Oon kääntynyt kuitenkin vahvasti optimismin puolelle ja hyppään heti täysillä pyörään mukaan, kun lupa vaan tulee. Mutta siihen asti, nautin pohjoisen lämpimistä kevätpäivistä ja rennoista fiilistelylenkeistä!
Yksikin kohtalokas virheliike, epäonni, väärässä paikassa oleminen väärään aikaan... ja se oliki sitten siinä. Mitäpä sitten, jos kaikki loppuukin ihan silmänräpäyksessä ilman ennakkovaroituksia? Kuinka moni tavoitteellinen, täyspäiväinen urheilija on tehnyt itselleen plan B:n tai C:n, kun niin takuuvarmasti suunniteltu polku katkeaakin aivan yllättäen.
Loukkaantumiset, sairastumiset ja muut vastoinkäymiset kuuluvat niihin riskitekijöihin, joita urheilija voi matkallaan kohdata ja monesti kohtaakin. Urheilijan elämä on hyvinkin haavoittuvaista ja on hyvä kehittää back-up plan. Omat vastoinkäymiset on saanu pohtimaan näitä asioita enemmänkin, varsinkin nyt. Siksipä olen ehkä tietoisesti taikka tiedostamatta tehnyt tiettyjä valintoja tässä matkan varrella niitä sen enempää spekuloimatta.
.
.
.
.
.
.
Tässä parin viikon aikana ollaan menty kyllä tunneskaalan laidasta laitaan ja mieli on muuttunut lähes jokaisen viiden minuutin jälkeen. Siitä tietää, että on henkeen ja vereen kilpailijaluonne, kun tulta ja tappuraa uhoten olen ollut menossa pää kainalossa starttiviivalle, vaikka se pää hädin tuskin edes on pysynyt siellä kainalossa. Tunteiden ja järjen erottelu on käynyt viime aikoina kyllä työstä ja puntarin vaakakupit ovat vuoron perään kallistuneet jompaan kumpaan suuntaan melko voimakkaastikkin. Välillä oman kehon tuntemukset ovat olleet toisarvoinen seikka ja kilpailuvietti ja suoranainen pakonomaisuus ovat menneet kaiken edelle.Riskejä täytyy välillä ottaa, mutta tyhmiä riskejä ei. Niin kuin täällä kairalla on tapana sanoa, tyhymä saapi olla muttei pölijä...
Meillä on vain yksi elämä täällä. Välillä täytyy pysähtyä miettimään niitä oikeasti arvokkaita ja tärkeitä asioita. Vaikka tällä hetkellä koko 24 / 7 onkin keskittynyt tähän urheiluun, on silti sellaisia elämän osa-alueita, jotka tuppautuvat välillä jäämään liian vähälle huomiolle, ainakin allekirjoittaneella. Terveys kiilaa tässä kohtaa ykkössijalle.
Hankala paikka se kyllä on. Ja myönnän, että on tuntunut siltä kun maailma kaatuu ihan just siihen paikkaan ja seinät kaatu päälle ja maa katoaa jalkojen alta jajajajja.... kun en päässytkään nyt suunnitellusti viivalle starttaamaan. Varsinkin, kun on tottunut menemään päättäväisesti tavoitteita kohti. Olen miettinyt, prosessoinut, analysoinyt ja käynyt keskustelua itseni kanssa vaikka ajatukset karkailevat ja eivät millään meinaa pysyä pois tunnemyllerryksestä eikä oikeesti aina oikein tiedä mitä pitäs ajatella ja mites pitäs menetellä. Kukaanhan ei tiedä miltä oikeesti tuntuu paitsi itse. Ehkä jaksan tämän pari viikkoa hampaita kiristellen pidellä käsijarrua vielä ja odottaa parempaa huomista. Se nyt on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, vaikka tuntuukin ihan loputtomalta suossa tarpomiselta. Täytyy etsiskellä niitä valon pilahduksia ja keskittyä nyt muihin asioihin. Ei se tehty työ valu ihan heti hukkaan.
Tilanne on nyt siis se, että kova treenaaminen ja kisat on pistetty jäihin siksi aikaa, kun terveystilanne selviää. Turun katastrofin jälkeen on ilmennyt uusia mutkia matkaan, jotka tarvii lisätutkimuksia yläkerran osalta (tässä kohtaa muutama läheinen on keventänyt tunnelmaa sanoen: "no ompa hyvä, että sun korvien välistä löyty sentään jotakin". Yeah, thanks!). Mistään kamalan vakavasta tuskin tässä on kyse, mutta on hyvä poissulkea kaikki riskitekijät ennen palaamista täyspainoiseen harjoitteluun.
Askelmerkit on sovitettu uudelleen ja sekös nyt tätä mielen sekamelskaa helepottaakin. On jo mitä odottaa! Nälkä kasvaa syödessä ja kilometrejä tulee riittämään vielä tälle kesälle ihan yllin kyllin! Oon kääntynyt kuitenkin vahvasti optimismin puolelle ja hyppään heti täysillä pyörään mukaan, kun lupa vaan tulee. Mutta siihen asti, nautin pohjoisen lämpimistä kevätpäivistä ja rennoista fiilistelylenkeistä!
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Fiilinkejä
Mitä urheilija voikaan muuta toivoa kevennetyllä treenijaksolla, kuin aurinkoa, päikkäreitä, hyvää ruokaa ja fiilistelyä lenkillä? Niillä pärjää aika mainiosti. Paitsi käsijarru haiskahtaa jo melko pistävästi...
Katastrofaalisen kisakauden alotusviikonlopun jälkeen harjoittelua on kevennetty tietoisesti ja vielä ootastellaan tutkimustuloksia, jotta voidaan olla satavarmoja siitä, että kaikki on varmasti okei. Mieli ainakin polttelis jo kisaamaan! Mut maltti on valttia, ainakin niin väitetään.
Kevät etenee pohjoisessa sen verta huimaa vauhtia, että talvivaatteet saapi jäädä kaapin perukoille. Eilen ulkoilutin aika-ajokonetta iltasella ja sen verta lystiä oli, etten edes ehtiny ikuistamaan sitä kaunista ilta-aurinkoa. Aijjai. Nautin täysin siemauksin!
Vappukin oli ja meni. Avattiin grillauskausi ja naatiskeltiin pöydän antimista. Viikonlopun kruunasi yhteislenkki maantiekauden avauksen merkeissä Konttaisen lenkillä kotiseuran fillaristien kanssa. Kyllä ne jätkät siellä kirmaili niin kuin varsat kevätlaitumilla. Seura ja keli oli pelkkää priimaa!
Nyt aletaan pikkuhiljaa virittäytymään ens viikon koitoksiin. Mukavaa pyhän aikaa ja tulevaa viikonloppua ja niitä kilometrejä jalkoihin, nautitaanhan näistä kevään aurinkoisista päivistä :)
Katastrofaalisen kisakauden alotusviikonlopun jälkeen harjoittelua on kevennetty tietoisesti ja vielä ootastellaan tutkimustuloksia, jotta voidaan olla satavarmoja siitä, että kaikki on varmasti okei. Mieli ainakin polttelis jo kisaamaan! Mut maltti on valttia, ainakin niin väitetään.
Kevät etenee pohjoisessa sen verta huimaa vauhtia, että talvivaatteet saapi jäädä kaapin perukoille. Eilen ulkoilutin aika-ajokonetta iltasella ja sen verta lystiä oli, etten edes ehtiny ikuistamaan sitä kaunista ilta-aurinkoa. Aijjai. Nautin täysin siemauksin!
Vappukin oli ja meni. Avattiin grillauskausi ja naatiskeltiin pöydän antimista. Viikonlopun kruunasi yhteislenkki maantiekauden avauksen merkeissä Konttaisen lenkillä kotiseuran fillaristien kanssa. Kyllä ne jätkät siellä kirmaili niin kuin varsat kevätlaitumilla. Seura ja keli oli pelkkää priimaa!
Nyt aletaan pikkuhiljaa virittäytymään ens viikon koitoksiin. Mukavaa pyhän aikaa ja tulevaa viikonloppua ja niitä kilometrejä jalkoihin, nautitaanhan näistä kevään aurinkoisista päivistä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)