#newstart

Pitkään näytti heikolta, etten pääsisi piiitkään aikaan starttaamaan, mutta otin sitten pässiä sarvista ja ns. aloitin kisakauden uudestaan. Lähtökohdathan eivät olleet oikein suotuisat, edellinen reilu viikko takaperin hädin tuskin selvisin tuskistani punkan pohjalla, mutta... tulihan sitä suotuisampaakin tuulta meikäläiselle ja lähes kylmiltään päätin sitten lähteä starttaamaan. Kevyesti ehdin parina päivänä ulkoiluttaa kalustoa. Pieni jännityksen tutina persuksissa (mut fiilinki sitäkin korkeemmalla!) lähdettiin taittamaan matkaa Tapiskalta Poriin. 

Edessä oli Satakunnan etappiajot. Lauantaihin kuului 5km prologi aaamusella ja iltapäivällä sitten lyhyt korttelikisa. Sunnuntain kruunasi sitten viimeinen etappi, joka sattui olemaan 73km maantieajo. Olihan siinä kroppa hiukan ihmeissään, kun yllättäen piti alkaa pyytelee watteja kampeen. Melko ärhäkkää ja tuskasta hommaa. Silti hypin riemuissani, kun tavoitteena oli päästä edes jokainen etappi maaliin! Nautin täysin siemauksin jokaikisestä kilometristä. Kyllä se järki kädessä oli jo lähtökuopissa, kun ei minkäänaista käsitystä kropan toiminnasta ollut ennen starttiviivalle asettumista. Kylmiltään lähdettiin kokeilemaan kepillä jäätä. Kortteliin lähdettiin hyvistä asemista, koska koko tiimimme oli hyvin sijoittuneena kärkipaikoille ensimmäisen etapin tuloksissa. Heitin sitten aivot narikkaan, ja jopas! Omaksi yllätykseksikin otin ja täräytin korttelin voittoon. Aijjai, kyllä tuntu makkeelta pitkän tauon jälkeen viiletellä maalilinjan yli ensimmäisenä! Sunnuntaihin oli taktiset kuviot selvillä, mutta loppuun tultiin yhtenä porukkana ja kiri riitti kolmanteen sijaan. Yhteistuloksissa sitten henkilökohtainen sijoitus 4. Tiimille kokonaiskisassa muut sijat 1, 3, 4, 6 & 9. 

Eniten tässä tauon aikana kaipasi koko kisatohinaa, tiimiä, sitä kisapaikan tunnelmaa ja tietty itse ajamista! En tas löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja sille tunteelle, milaiset kiksit koko touhusta saapi. Varsinkin, kun lähtökohdat huomioonottaen kroppa kesti äkillisen rasituksen yllättävänkin hyvin! Vaikka eihän se ajaminen missään tapauksessa rehellisesti sanottuna helpolta tuntunut missään vaiheessa, vaan kyllä ne talvella tehdyt tulokset sieltä vielä kaivellaan hymyissä suin esiin, siitä saapi olla kyllä varma. Mutta kyllä sen huomaa, että pitkä tauko laskee suorituskykyä ihan tajuttoman paljon alaspäin ja töitä saa tehdä tästä eteenpäin ihan hullun lailla. Viikonlopun tavoitteet saavutettiin; jokaiselta etapilta saatiin ehjät suoritukset ilman mitään jälkikomplikaatioita. Ja kirsikkana kakun päällä: meillä on ihan mahtava akkaporukka tiimissä ja sen voi lukea suoraan myös tuloslistoilta!

Matka jatkui sitten Turkkuseen, keskiviikon haasteena olikin sittn aika-ajon Suomen mestaruuskisat. Omalta kohdalta siitä ei sen enempää, reenimielessä startattiin ja taas saatiin äkkiseltään tasapaksu ehjä suoritus. MUTTA! Lotta lepistö nappasi odotetusti hineolla ajolla kultaa ja Antonia Gröndahl pronssia! Kaiken kukkuraksi joukkuekilpailussa kalahti kaksi kirkkainta mitalia. Kyllä meidän muijat on rautaa!

Olen vetäytynyt jo takaisin pohjoiseen. Seuraava koitos onkin ensi viikolla maantieajon Suomen mestaruuskilpailut tuolla samaisella Kakskerran radalla. Väliajalla ei nautitakkaan kahvia ja pullaa (kahvia ehkä muutama kupponen) vaan se vietetään aktiivisesti pyörän selässä, jotta kuskin kunto olisi terävämpää ensi lauantaina!

Videokooste Tulokset täältä