Groetjes!

Espanjan leiri tuli taputeltua liian äkkiä, olishan siellä viihtyny vielä muuan viikon. Varsinkin kun kelit parani huomattavasti loppua kohden. Parempi tämäkin periodi kuin ei mittää. Kotipuolessa piteli semmosia pakkasia, että ei mitään asiaa olis ollu pistää nokkaansa ulos varsinkaan kakspyöräisen kanssa.

Meitä tosiaan oli neljä muijaa Toni&Tonista ja poikia sitten kuus kipaletta leireilemässä, sopivan kokoinen porukka lenkkien heitämiseen. Osa harjoituksista tehtiin sovelletusti yhdessä tuumin ja osa sitten omikseen miten jokaisella omassa ohjelmassa oli tilaa. Pari lenkkiä päästiin myös IBD:n jätkien kanssa ajamaan. Ja lystiähän meillä oli ainakin! Näistä reissuista lisää IBD:n blogissa: http://www.ibdcycling.fi/calpen-leiri-17-2-26-2/

Mulla oli tarkoitus karistella talven karstat jaloista ja saada kehittäviä kilometrejä pyörän päällä. Talven treenit kuitenkin kotopuolessa sujuivat käsileikkauksesta paranemisen puitteissa ja tavoitteena oli tällä kertaa tehdä hyviä pitkiä treenejä ja hakea tuntumaa taas ajamiseen. Tämä toteutui paremmin kuin hyvin ja positiivisia riemunkiljahduksia aiheuttaa se, että ranne kesti tosi hyvin rasitusta. Pientä tuntumaa tuli ainoastaan huonoilla tiepinoilla ja pitkissä laskuissa, mutta tämä puute on korjattavissa ihan helposti kättä vahvistavilla lihasvoimatreeneillä. Puoliero heijastuu tosi vahvasti oikean puoleiseen yläkroppaan, joka koittaa kompensoida alitajuntaisesti vasemman raajan puutteita. Mutta pikkuvikoja kun sen tietää!

Harmittaa kun leirille ei päässyt lähtemään viikkoa aikaisemmin. Harjoittelusta olisi saanut vielä enemmän irti pitemmällä jaksotuksella. Vielä parempi olisi ollut päästä esim. ennen vuoden vaihdetta tekemään ensimmäinen setti maantiepyörällä, mutta aina ei mene nallekarkit tasan. Toisaalta monipuolinen harjoittelu talviolosuhteissa kasvattaa entistä enempi motivaatiota ja palvelee toisella lailla kunnon kehittymistä. Mutta se on tosi kuin vesi, että pyöräilijä tarvii kilometrejä.

Olen nyt muutaman kerran ollut Deniassa leireilemässä ja täytyy sanoa, että se palvelee hyvin monipuolista harjoittelua, koska reittejä on helppo löytää joko lähtöön; lättyä, vaihtelevaa ja kunnon mäkeä. Alkaa jo näillä vuosilla tulla tiet tutuiksi, uutta paljon vielä jäi seuraavaankiin kertaan koluttavaksi. Tähän hätään kepsiraitaa ei ole, mutta esim. mukavaa mäkipätkää on

*Pedreguer - Alcalali - Parcent (CV-720)
*Parcent - Tarbena (CV-715)
*Tarbena - Castell de Castells (CV-75)
*Pego - L'Atzubia - Beniaia - Patro - Planes - Millena - Tollos

Calp on kans yks paikka, jossa yleensä on paljon pyöräilijöitä. Hyvää pätkää myös siellä tienoilla.
Ajopäiviä ja kilometrejeä kertyi jalkoihin sen verran että tämä viikko täällä Hollannissa menee kevyesti palautellessa ja sluibaillessa sekä tietysti kotiutuessa. Tallustelin tuossa aamutuimaan hakemaan vähän murua rinnan alle. Täällä paikat ja systeemit aivan ennallaan, joten kotiutumisessa tuskin tulee olemaan mitään ongelmaa. Hieman jo ikävänpoikanenkin tänne oli, nyt kun muistin kuinka seesteisen rauhallinen paikka tämä on. Innolla odottelen jo ensimmäisiä kunnon treenejä ja tietty kisakauden alkua. Hostilla on jo mopedi verannalla odottamassa ja kisakalenteri muotoutuu pikkuhiljaa.

Se, mikä on muuttunut tässä talven aikana, ei niinkään tämä lokaatio vaan oma suhtautuminen. Hassua, miten sitä viime vuonna tuli niin täynnä intoa ja tarmoa puhkuen omantunnon voimissa valmiina maailman valloitukseen. Hahaha. Asian näkee nykyään hieman eri näkökulmasta; viime vuosi opetti enen kaikkea sen, että missä oma kapasiteetti, raja ja stressin sietokyky menee. Kukaan ei ole seppä syntyessään, sanotaan. Tällä hetkellä oma fiilis kaiken treenaamisen ja kisaamisen suhteen on paljon rennompi. Tottakai odotukset ja tavoitteet on korkealla, mutta niiden aika on myöhemmin ja turhia menestyspaineita on turha repiä tässä vaiheessa. Nyt keskitytään vielä kunnon rakentamiseen ja aloitetaan kisarupeama viisaammin, ettei lähdetä tyhjillä eväillä soitellen sotaan. Turpaanhan siinä tulee ja paha mieli kaiken hyvän päälle.

Viime vuonna tulin prikulleen samana päivänä tänne ja hyppäsin ummikkona samantien kisaamaan ja tottakai alkushokki oli valtava. Kisojen kautta tulee hyvin kovuutta, mutta kisat on hyvä valita viisaasti mistä aloittaa. Koko kausi aikaa painaa kieli vyön alla, sillä päätähtäin on enemmän kesän puolella.

Matkustus ja leiri painaa kropassa sen verran, että tänään naatiskelen kahavia ja käyn pienellä spinnailuilla tutuilla pikkuteillä kun aurinko alkaa enempi lämmittää ja sulattaa varjopaikat. Illalla hierontaan ja koivet uuteen iskuun.

Groetjes!