maanantai 11. syyskuuta 2017

Back in Finland!

Melkoista haipakkaa on saanut viime kuukaudet painella. EM-kisojen jälkeen oon polkassu 15 kisaa kaikkinensa. Ennen Suomeen paluuta vietin tosiaan Belgiassa Leuvenissa maajoukkueen kanssa kisaten ja treenaten. Tiiviiseen puoltoista viikkoseen mahtui yhteensä viisi kermisseä ja siihen sitten joukkueharjotukset päälle. Suomen Pyöräilyunion facebookissa onkin ollut tästä rupeamasta raporttia, tarkemmat speksit sitten sieltä.

Belgian reissusta lyhyesti ja ytimekkäästi vielä sen verran, että kaikkinensa olen tyytyväinen sekä tulokseen että siihen, miten kisat ylipäätänsä sujuivat. Heitin aivot narikkaan ja annoin mennä sen mitä kintuista pääsi. Olihan se hienoa lopettaa kisakausi siellä podium-paikkaan! Koskaan ei voi onnistua jos ei yritä! Ja olihan meillä tyttöjen kans lystiä!

Viime viikon maanantaina saavuin sitten Suomeen ja alkuviikon vietin Turussa. Pieni nollaus perheen kanssa ladaten akkuja. Viikonloppuna olikin sitten kotimaisen pyöräilykauden lopetus, Kankaanpäässä Skoda Maantiecupin finaali. Lauantaina oli tiedossa tempoa ja korttelia ja sununtaina sitten maantie. Kelit oli kaikkea muuta kuin kohdillaan, vettä tuli taivaantäydeltä ja eipä se lämpökään paljon luita päässyt rikkomaan.

Koko viikon olin todella väsynyt ja vire oli täysin poissa. Jalat painoi ja terä oli kadoksissa, mutta ihmekös tuo. Euroopan kiertui oli tehnyt tehtävänsä ja tiedossa olikin ettei Kankaanpäässä kummempia odotuksia ollut, muuta kuin päästä ajamaan vielä viimeiset kisat kotikamaralla ennen offille siirtymistä. Kylmä keli äkkiseltään Belgian helleaallon jälkeen oli täysi järkytys kropalle ja jalat oli täysin solmussa vetelää makaroonia. Tempo oli karmeaa tervanjuontia ja korttelissakin kone yski. Iltapäivän lähdössä lin kovinkin yritteliäs, mutta eroa ei vaan saanut. Pitkä loppuveto ei tuottanut sen kummempaa tulosta kuin kolmannen sijan. Sunnuntaina keli jatkui edelleen irvokkaana. Lohtua toi se, että päästiin kat2 ja M16 sarjojen kanssa samaan lähtöön. Vauhtia piisasi ja alkukisa oli mukavan rassaavaa rykimistä. Ajoin taas aktiivisesti ja täräytinkin sitten Jämin nousun jälkeen irti, saaden myöhemmin perääni muuytaman kilpasiskon, joiden kanssa vedettiin sitten osa enempi ja osa vähempi vuorovedolla maaliin asti. Koitin ratkaisua enen loppusuoraa, mutta tällä kertaa yritys riitti toiseen sijaan.

Tänään olen palannut suoraan jo töihin Taivalkoskelle. Työkaverit olikin järjestäneet mukavan yllätyksen: työpöytä ja kone oli vuorattu täyteen lappusilla ja foliolla. Kiitti vaan hei! Pikkuhiljaa alan palailemaan ns. normaaliin arkirytmiin ja palaamaan pienen tauon jälkeen treenaamisen makuun. Katsotaan mitä kaikkea kivaa syksy tuokaan tullessaan!


Tästä ryykelistä kun selviän, täräytän lupaamani postaussarjan liikkeelle, stay tuned!