keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo... Ja kaikki Syötteelle lystin pittoon!!!

Porvoon ajoista tiimi nappasi vahvalla tekemisellä korkeimman podiumpaikan. Oma jalka ei ollut terävimmillään alkuviikon sairastelun takia, mutta huippufiilis päästä myös kotimaassa kisaamaan oman tiimin tyttöjen kanssa. Ja Porvoon kisahan on kesän yksi klassikoista. Tunnelma on katossa ja vieläpä ihanan kesäinen sää piteli suupieliä ylöspäin.

Sunnuntain Porvoon ajoista lyötiin talla pohjaan ja karautettiin pohjoiseen kotikulmille. Yö meni leppoisasti auton ratin takana. Auringon laskiessa tyhjien tienoiden taakse oli aikaa muistella menneitä. Muuan kilometri näitä teitä on tullut ajeltua ristiin rastiin kisakausien aikana. Ja mitä lähemmäksi kotipitäjän raja tuli, sitä levollisempi mieli kyllä tuli pakko myöntää. Muuan poronkanttura piti hoksottimet hereillä, mutta muutoin sai nautiskellen painella pitkin selkosia. Menneet kuukaudet ovat olleet kaikessa hienoudessaan ja haastavuudessaan merkillisiä ja enemmän kuin hektisiä, mutta ei ole kotia voittanutta. Pieni hengähdystauko tekee terää. Ja pakkohan se on kotikulmat käydä tsekkaamassa. Lumet sentään tajusi haihtua, ettei tarvi kaivella mehtäsuksia enää tälle kesälle.

Tulevana viikonloppuna ajetaan maantiepyöräilyn Suomen Mestaruuksista. Näitä karkeloita et halua missata, joten ilman muuta paikan päälle katsomaan suomalaista pyöräilyn huippuosaamista!

Kisaohjelma löytyy täältä: https://terva-ajot.sporttisaitti.com/sm-tempo-ja-maantie-2017/

Paikallislehtikin kirjoitti aiheesta, juttuun pääsee tästä: http://www.koillissanomat.fi/urheilu/maantiepyorailyn-smmitaleista-ajetaan-pikkusyotteella--mmmitalisti-mukana-6.226.250459.624ff925cf







torstai 8. kesäkuuta 2017

Hello Finland!


Palataanpa viime viikkoon. Alkuviikko menikin sairasvuoteella ja takaisin satulaan pääsin keskiviikkona. Kevyttä spinnailua ja tunnustelua. Kroppa oli aivan jäätävässä kipsissä, aivan tyhjät jalat koitti kovasti heilua ja sykkiä. Tiedättehän se fiiliksen, kun oot maannu muutaman päivän peitto korvissa hädin tuskin pystyen juomaan saatikka syömään? Käsikään ei oo osoittanut paranemisen merkkejä sen enempää. Onneksi seura ja keli oli priimaa, väistyi ne pään yläpuolella hyrräävät sadepilvetkin vihdoin. Alkoi kielenkannatkin löystymään. Sori kaverit, kun jouduitte kuuntelemaan huonoa läppää.. Mikään ei oikeasti voita sitä fiilistä, kun pääset rullaamaan pitkin pikiteitä auringonpaisteessa, kun oot joutunu mököttään neljän seinän sisässä enemmänkuin tarpeeksi.

Pyörälle ei ehditty korjausta saamaan ja näytti hetken etten pääse osallistumaan lauantain maantiekisaan. Sain onneksi tiimin varapyörän käyttöön. Oma peli oli sen verta tosiaan romuna, että se olis ollu vaaraks itelle ja muille. Perjantaina kävin vähän rykimässä ja virttelemässä konetta Goudan harjoitusradalla, vähän se yski ja takkuili, mutta fiilis oli enemmän kuin korkealla. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että pääsin vielä kerran starttaamaan enen kotiinpaluuta.

Hahahaa.. en tiedä itkeäkö vai nauraako tässä pitäis... kisa jäi tyngäksi. Kisapaikalle piti jo lähteä edellisenä päivänä. Ruuhkan takia oltiin niin myöhään perillä, etten ehtinyt kokeilla varapyörää etukäteen. Startti oli aikaisin aamulla ja testiajo jäi naurettavaan lyhyeksi. Suurin piirtein säädöt kohdilleen ja viivalle. Ei siinä, pääasia et pyörä oli alla ja pääsi viivalle starttaamaan. Kisassa mukana reilu 120 kuskia, matka 120km. Reitti oli mun makuun. Kierrettiin muutama kerta pidempi rundi ja siihen päälle pari kaupunkikierrosta. Olihan se outoa ajaa eri pyörällä, mutta päätin keskittyä olennaiseen eli ehjän suorituksen tekemiseen. Noh, ensimmäisellä kierroksella satulan kiristys petti kaksi kertaa ja arvata saattaa miten siinä kävi. Ekan korjausstopin jälkeen edellä oli sattunut kolari, joka tukki koko tien, kun huoltajat, autot ja kaatuneet säntäilivät tiellä siksakkia. Lähdin tekemään nousua takaisin porukkaan, mutta naps. Satula petti jo toisen kerran. Siinä vaiheessa meni kuppi nurin. Tuhraamiseen kului aivan liian kauan ja aikalimiitti 3 min meni täyteen kun luuta-auto hurautti rinnalle. Siitä sitten manaten tienpenkalle...

Sunnuntaina viimeiset pyörittelyt lemppari reiteillä aamutuimaan ja pakkausrumba käyntiin. Lento lähti iltasella ja kappas vain tunnin myöhässä aikataulusta. Yövyttiin Viivin luona ja matka jatkui heti aamutuimaan Toni&Tonihttp://www.tonitoni.fi/n liikkeeseen, jossa pojat vaihtoi etuhaarukan tuliterään. Siitä sitten hurautettiin Turkkuseen. Täällä oli tarkoitus tehdä viimeiset valmistelut ennen Porvoon ajoja ja ens viikon SM-kisoja. Ettei vaan pääsis niin helpolla, maanantaiehtoolla iski järkyttävä vatsatauti... jälleen ollaan itkun ja naurun partaalla. Miten voi olla mahdollista tämä meikäläisen tuuri... :D Tiistai ja eilinen meni vahvasti taas vällyjen alla. Tänään jo pystyy normaalisti olemaan tolpillaan ilman hoipertelua ja ruoka maistuu suhteellisen hyvin, olo alkaa olla normaali.

Ei mikään maailman onnistunein kotiinpaluu tai valmistautuminen kotimaan kisoihin. Tämä mennyt muutaman viikon mittainen ajanjakso on ollut kyllä uskomattoman hermoja raastavaa ja koittanut repiä mielialaa kappaleiksi. Kliseehän kuuluu, että vastoinkäymiset kuuluu urheilijan arkeen, mutta onhan tässä ollut jo suorastaan naurettavan surkeaa tuuria.

Ei se valittamalla parane, vaan näillä mennään. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi. Game face on ja eteenpäin ;)

Muutoin on kyllä siistiä olla Suomessa. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa perhettä ja ystäviä sekä päästä kurvailemaan kotikonnuille. Hieman on epätodellinen fiilis vielä.
-----
Tulevana sunnuntaina ajetaan kesän klassikko Porvoon ajot, linkki livestreamiin täältä jahka et paikan päälle pääse (en suosittele missaamaan!) 

Homma jatkuu ensi viikolla, kun SM-kisat ajetaan tällä kertaa pohjoisen huhudeilla (!!!). Kisasivuihin pääsee tästä!