Day 5.

Tänää vedettiin iha chillisti puolikaasulla ja naatiskeltiin auringosta ☀ 

Kuvat kertokoon meiningistä:

Day 4.

Selkä kyyryssä, pää matalana nokka kohti tietä. Ohjattavuus kärsii aika ajoin hullunkurisesti. Jalat tahtoo pistää lisää vauhtia, mut edessä on jäätävä vastavoima. Vitsi ei lennä ja kädet tutisee.

One Word. Työmiehenpäivä. Sellainen oli tänään. Oven takana odotti karu totuus siitä, mitä tuleman pitäisi. Kolme tuntia vastaseen, tunti myötäseen oli tän päivän teema. Eli päästiin ihan huolella puskemaan vastatuuleen. Keli oli yöllä muuttunu melekosen hurjaksi. Mut karu totuus on, ettei keliä voi kisoissakaan valita. Silti pystyttiin positiivisella mielellä koko treeni, varsinkin palatessa, kun päästiin pyörittää ihan kunnolla vuorovetoa. Mitenkäs ne jalat tuntukaan niin kevyiltä...?

Asenteella on ihan h*toikseen merkitystä. Jos sitä vaan ajattelee, et ompa tää homma ihan sieltä itestään niin silloin se myös kans on. Onneks tytöt on sen verta letkeetä porukkaa, ettei ees hankalat keliolosuhteet, eksymisen taikka välinerikko pyyhi Naantalin aurinkoa pois kasvoilta. Lisää tälläsii päiviä siis!!!

Huomenna chillataan, pari tuntia mukavaa pyörittelyä tiedossa sekä kaluston huoltoa.

Day 3.

Täällä nousee enemmän kuin mielellään kukonlaulun aikaan haistelemaan kevyttä merituulta ja kattelee auringonnousua. Aamutreenit viereisellä rannalla hiekalla juostessa karistaa hyvin kyllä unihiekat mennessään.

Tänään oli kyllä hyvä reittivalinta, vaikkakin vedettiin hieman offtrailia pyörät olalla. Ja kyllähän lenkin kuvaan kuuluu, että täytyy ainakin yksi renkaan vaihto suorittaa. Ihan vielä ilma ei ole tarpeeksi lämmin rusketusrajojen saantiin, varsinkin pitkissä vauhdikkaissa laskuissa piti vetää kampetta lisää niskaan. Tuuli on melko kylmä vielä. Vedettiin tänään enemmän ylämäkivoittoinen treeni, mittarin ajastin pysähtyi reilun viiden tunnin kohdille. Päästiin hyvin treenaamaan myös joukkueajoa, mikä on ennen tulevia kisoja enemmän kuin tärkeetä. Varsinkin kun tiimissä on uusia kuskeja. Ajaminen täytyy hioa hyvin yhteen.

Vielä luvassa iltajumppailut! Huomenna homma jatkuu pitkällä siivulla,  katsotaan mitäs maestro on keksiny päänmenoks. :)

Ohjelma on hyvin intensiivinen, mut niin pitää ollakin. Aamu-ja iltatreenit päätreenin lisäks tukee kokonaisuutta hyvin. Sitä vartenhan leirillä ollaan, et saadaan hyviä kehittäviä yhteisharjoituksia sekä turneekestävyyttä kauden alla.

Tosta pieni klippi tän päivän menosta:


https://m.facebook.com/groups/132297723602428?view=permalink&id=592396944259168

Day 2.

Sanoinkuvaamaton fiilis! Aaurinko paistaa, ei ole sataa vaatekertaa niskassa ja puhdasta baanaa riittää upeine maisemineen silminkantamattomiin.

Haettiin eilen illasta kentältä mun fillari ja sentään löyty ehjänä, vaiks laukusta olikin parit pyörät alta kadoksissa. Tänään päästiin siis ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen yhdessä polkeen! Kevyt herättelylenkki tehtiin heti aamun sarastaessa korkealla kadenssilla ja valmisteltiin kroppaa vastaanottamaan aamupalan raviteikkaat ravintoaineet. Varsinainen treeni ajettiin reipas kolme tuntia, himpun verran vajaa satku vaihtelevassa maastossa ja yllättävän kovassa puhurissa. Mut oli kyllä niiiiiiiiin siistiä päästä ajaa, huhhhuhh.

Ollaan syöty itsemme tosi kivoiks ja iltajumppailutkin tehty. Ei mee siis yhtään hullummin. 

Iltaisin kokoonnutaan yhdessä eri teemojen merkeissä, pidetään hyvä huoli sekä kehonhuollosta että ryhmäytymisestä. Mut monipuolinen päiväohjelma onkin homman suola. 

Huomenissa suunnataan auringon noustessa piitsille aamuverkalle ja tiedossa olis fillarin kans vähän pidempää siivua ja syventymistä joukkueajon syövereihin.

Ps. Tuoreet mandariinit ja appelsiinit on melko kovassa huudossa meidän casa villassa.

Day 1, kohteessa!

Mitä tehdä kun saavut lennon jälkeen kentälle puolilta öin ja sulle kerrotaan et pyörä kaikkine muine romppeineen onko vielä Hki-Vantaalla? Noh, hyvin rauhallisena ihmisenä nielin suloisen katkerat kyyneleet ja nauroin tilanteelle. Nimittäin ei ole Törmäsen tyttärelle ensimmäinen kerta, kun matkalla sattuu ja tapahtuu.

Kaikesta huolimatta aurinko paistaa mukavasti kämpän etuterassille ja venailen soittoa kentältä. Pyörän pitäis tulla kuljetettuna suoraan mulle. En vaipunut edes lyhyiden yöunien jälkeen synkkyyteen, vaan vetäisin lenkkitossut alle ja jalkauduin maastoon tutustumaan alueeseen. Kyllä tästä auringosta ja lämmöstä nauttii näinkin!

Että semmoinen leirin aloitus tällä kertaa. Jännänä jään edelleen odottamaan ratkaisevaa puhelinsoittoa, ehditkö vielä ennen pimeää saamaan pieniä maistiaisia Denian suomista lenkkimahdollisuuksista...

Jou!

Pari yötä lähtöön, jee!
Koko viikko on ollut kyllä mahdottoman kiireinen töiden ja muiden juoksevien asioiden puolesta. Onneksi oon päässyt hyvin liikkeelle ja treenaamisen makuun sairastelun jälkeen. Usko meinasi jo jossain vaiheessa loppua ja muuttua luulosairaudeks, kun joka ikinen aamu hätäilin nenän tukkoisuutta tai kurkun karheutta. Treenit ovat olleet kevyitä, mutta olo on ollut sen puolin kuitenkin suht hyvä!

Tänään ajattelin aloittaa hyvissä ajoin pakkaamisen. Pakkaaminen ei ole ollenkaan mun lempipuuhaa, varsinkaan fillarin sovittaminen lentolaukkuun. Nimittäin pari kertaa kohteessa oon löytänyt pyöräni laukun uumenista huolella rutttaantuneena. Siinä ei paljoa katkennut takahaarukka mieltä lämmitä... Pistän nämä surkeat sattumukset kyllä enemmän huonoon tuuriin kuin pakkaajan piikkiin, köhköh.

Huomenna on vielä normaali työpäivä. Tiistaina sitten starttaa matka, lento lähtee onneksi Oulusta. Välistoppi Helsinki-Vantaalla, josta matka jatkuu Alicanteen. Keskiviikkona sitten viiletellään jo täyttähäkää pitkin pikiteitä!

Lepposaa sunnuntaita!!! :) 

Uskaltaisko fiilistellä ?!

Vihdoin ja viimein pääsin pistämään nokkani ulos, onhan tätä jo pari viikkoa ootettukkin! Kroppa tuntuu muuten hyvältä, mitä nyt keuhkot huutaa hiukan hoosiannaa. Nyt hyvillä fiiliksillä odotellen ensi viikkoa... six days left!!! :)

Lähtölaskenta!

Adios amigos! Eiku... hola!

Viikon päästä tää tyttö vaihtaa nämä lumiset maisemat johinkin lämpöisempään. Pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan etelän maalle!

Vihdoin edessä on ensimmäinen treenileiri, jota oon oottanu kuin kuuta nousevaa. Tarkoitus oli jo ennen vuoden vaihdetta hypätä etelän koneeseen, mutta suunnitelmat piti laittaa pariin otteeseen uusiksi. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan.

Paikkana tälläkin kertaa Espanjan Denia, 23.2-8.3. Elikkäs hyvä setti tiedossa. Leiri on SFI:n järjestämä ja meidän tiimin kuskeja lähtee ajamaan yhteensä viisi. Hyvät senssit siis tiedossa! Leirillä on nyt tarkoituksena saada mahdollisimman paljon kilsoja jalkoihin eli tiedossa on siis määrää, määrää, määrää... ihanata!

Pieni varjo lankesi tälle kaikelle iloisuudelle, kun pitemmän rankan treenijakson jälkeen flunssa tuli ja kaato mut vällyjen alle. Ei edes positiivinen asenne kaiken inkiväärivitamiinivalkosipuliyrttitankkauksen ja desifiointiaineen lisäksi pitäny pöpöä loitolla. Täällä on joku karmea aalto hyökyny paikkakunnan yli, tuntuu että kaikki on ollut jos jonkonmoisen taudin kourissa viime aikoina. Mut eipä vaivuta synkkyyteen! Viikko meni totaalilevossa, viime viikon kattelin ja kuulostelin tilannetta ja sama meno jatkuu tälläkin viikolla. Pääasia, että leirille päästään täysin terveenä ja toipuneena, jotta tuosta kahdesta viikosta saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti.

Palaan piakkoin asiaan, pysykääs kuulolla! :) -R

Excuses or motivation?

Sataa. 

Onpa paljon pakkasta. 

Ehkä mulla vielä vähän väsyttäis. 

Ei kyllä huvita pätkääkään.

 Oon oikeesti tosi laiskalla päällä nyt. 

Takapuoli painaa liikaa. 

Jaa, katos mun lemppari sarjan uusinta nro 20758 alkaa juuri! 

Kukaan ei ole pessy mun treenihousuja. 

Tää homma maistuu jo aika lailla puulle.

Kuulostaako tutulle? Mikä on ollut sun naurettavin tekosyysi?

Kyllä mä parina aamuna oon puntaroinu ja pähkäilly terassilla, kun lapasen kokoiset räntähiutaleet lätkähti ohimolle, että onkohan tää nyt ihan viisasta. Sadasosasekunnin arvoin ja nakkasin lopulta lenkkitossut alle. Siltikin rämmin nilkkoja myöden auraten askelia tähdäten kuivimmille urille ja ahhhhhh autuutta mikä fiilis tulee raikkaasta ulkoilmasta seitsemän aikaan aamulla! Pelasin silti varman päälle ja hyppäsin treinerin päälle polkemaan juoksujen jälkeen. En ota yhtään riskiä nyt, että tahallaan itteni sairastuttaisin.

Niin hassuilta kun nuo ylläolevat selittelyt saattavat kuulostaakin, varmasti pitävät jossakin muodossa paikkaansa. Uskallan väittää, että monikin meistä on loruillut itsellensä jonkin vedenpitävän syyn olla tekemättä jotain, koska ei ole PAKKO.

Mitä se pakko on? Onko se syötävää...???

Muutaman kerran on pitänyt hammasta purren kiskasta treenikamppeet niskaan ja antautua purevan pakkasen armoille. Pari kertaa on käsi ollut tovin oven kahvalla, pää vasten ulko-ovea ja koittanut kasata niitä viimeisiä jaksamisen murentuneita rippeitä piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän ja raskaan päivän jälkeen. Syvä huokaus, hengenveto ja ajatusten nollaus. Ei se sydäntalven pimeys enää niin pahalta tunnu, kun napsauttaa etuvalon näyttämään tietä. 

Mikä meitä ajaa eteenpäin?

Oletko milloin viimeksi pysähtynyt ja miettinyt miksi teet juuri sitä mitä teet?

Sitä kutsutaan motivaatioksi. 

Motivaatio on metka juttu, eikä lainkaan niin itsestäänselvä asia, vaikkakin sanana monelle hyvinkin tuttu.  Monesti peräänkuulutetaan motivaatiota ja esimerkiksi mediassa herätellään nukkuvaa iki-liikkujaa / laihduttajaa  "motivoivin" muutoskuvin. Mutta se ei ole koko totuus. 

Motivaation taustalla painiskelevat motiivit, jotka pitkälti määräävät motivaation tilan. Motiivit ovat tiloja, haluja, viettejä, rangaistuksia ja palkkioita. Mulla tekeminen lähtee perimmiltään sisäisestä motivaatiosta, juurikin siitä oman tahdon tilasta ilman suurempia ulkoisia palkkioita taikka pakotteita. In other hand, joku toinen saa enemmän virtaa niin ikään ulkoisista motivaattoreista. Ulkoisina motivaation lähteinä toimivat siis oman tekemisen ulkopuolelta, ympäristön määräävät asiat, jolloin tavoitellaan suoranaisesti palkkioiden saavuttamista. Tietysti mulle menestyminen ja pärjääminen ovat tärkeitä asioita, mutta kaikki tekeminen lähtee sisältä.

Pysähdy siis hetkeksi ja anna itelles hetki aikaa miettiä. Ihan konkreettisesti voit vastata pariin kysymykseen: mitä, miksi, miten? Katkastaan pitkänmatkan määränpäätön juoksu, riisutaan ne laput silmiltä ja tarkastellaan ympärillä olevia asioita. Tarvitaanko muutosta? Onko jokin asia ollut jo vireillä jonkin aikaa? Onko asiat jo hyvin? Heitä tekosyyt romukoppaan, on aika toimia!

Vaikka kuinka nyt väsyttäisi, nälättäisi, harmittaisi, ketuttaisi... tartu tilaisuuteen ja muuta pyöräsi suunta.  Myöhemmin se palkitsee.

Arki ja maanantai, tsemppiä kaikille uuteen viikkoon! Keep smiling!  -Rosa :)

#Schedule

Mun arki on ollut todella hektistä muutaman vuoden ajan. Opiskelun, töiden ja treenaamisen yhdistämistä ja niiden yhteensovittamista kaikkeen muuhunkin. Se oli kyllä helpompaa silloin, kun asui vielä kotona. Muutin kotoa lukion jälkeen 18-kesäsenä ja itsenäistymisen myötä oma arki ja rutiinit ovat muodostuneet pikkuhiljaa. Ne ovat kyllä muokkautuneetkin tässä polun varrella moneenkin otteeseen.

Oon aina koittanu olla tosi toimelias ja tehokas tekemisten suhteen ja välillä musta kuoriutuikin silmälaput päässä kulkeva suorittaja, joka juoksi paikasta A paikkaan B paikan C kautta pää kolomantena jalskana ja asiat eivät välttämättä hoituneet aivan niin siististi loppuun asti. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että jokin järjestys tälle rumballe täytyy löytää ja aloin priorisoida ja aikatauluttaa asioita. Oli aika keskittyä olennaiseen, sillä onhan se meleko hankalaa revetä niin monneen paikkaan yhtä aikaa. Ihan sula mahdottomuus.

Urheilijan arki koostuu niinkin simppeleistä asioista kuin nukkumisesta, syömisestä, treenaamisesta ja levosta. Vaan kaiken yhteensovittaminen ja järkeistäminen, on niissä omat haasteensa.

Siksipä aattelinki vähän avata, millaisia päiviä mulla yleensä on ja mistä mun arkipäivät koostuu. Joskus päivät ovat hyvinkin pilkun tarkasti viilattu minuuttiaikataulun mukaan ja se passaa mulle paremmin kuin hyvin. Oon huomannu sen, että omalla kohdallani tiukka aikatauluttaminen toimii paremmin. Oon silloin tehokkaimmillani ja pystyn käyttämään vuorokauden suomat ajamääreet hyödyllisesti.

Moni on mulle sanonutkin, että miks pitää suunnitella ja suunnitella ja suunnitella... niin paljon asioita etukäteen. Musta on paljon helpomaa kun tietää, missä ja milloin pitää olla menossa milloinkin. Niin simppeliä matematiikkaa, vaikka joskus paletti voi olla hyvinkin monimutkainen. Sitäpaitsi suunnittelu vähentää sitä kuulusaa ressiä!

Okei. Oon ollu joskus ihan kamala ressipesäke (tässä kohassa naurattaa jostais syystä kovin kummasti), mut onneks oon osannu höllätä narua pikkasen ja antaa itelle siimaa. Ja osaan kyllä tilanteen salliessa ottaa rennostikkin ja nauttia hetkestä. Ja hiukan pidemmistä yöunista.

Tässä pari esimerkkiä arkipäivistä kaikkine menoineen ja tehtävineen:

Päivä 1

klo 5.45 herätys (nopea, kevyt aamupala)

klo 7.00 aamutreeni (siirtymät yht. 6km)

klo 9.00 varsinainen aamupala (suihku + siirtymä 6km)

klo 10.30-19.00 töissä (ohjaukset + valvonta, työpäivän aikana lounas + välipala)

klo 19.30 - 21.00 toinen treeni 

klo 21.30 iltapala, pyykinpesu

klo 22.00 nukkumaan

Päivä 2

klo 6.00 herätys, nopea aamupala

klo 7.00-8.00 aamutreeni

klo 8.30-11.00 töissä (ohjauksia)+välipala, siirtymät 6km

klo 11.30-13.00 treeni + siirtymät 6km

klo 13.30 lounas

klo 15.30-20.00 töissä (päivällinen, siirtymät 6km)

klo 20.30 iltapala + lihashuolto, ruoanlaitto

klo 22.30 nukkumaan

Päivä 3

klo 7.00 herätys, aamupala

klo 8.15-11.30 treeni 

klo 12.00 lounas, asioiden hoitamista

klo 13.00-19.00 töissä (päivällinen, siirtymät 6km)

klo 19.30-20.30 treeni

klo 21.00 iltapala + lihashuolto, pyykinpesu

klo 22.00 nukkumaan

Päivä 4

klo 8.00 herätys, aamupala

klo 9.00-13.00 treeni

klo 13.30 lounas

klo 14.00-18.00 asioiden hoitamista, kaupassakäynti, ruokien teko valmiiksi seuraavalle viikolle

klo 19.00 lihashuoltoa, iltapala

klo 21.00 nukkumaan

Tuossa nyt tyypillisimmät päivät ja aikataulut karkeasti. Treenin ja työkuvioiden sovittaminen yhteen on mennyt suht kivuttomasti, mutta tietysti urheilijan arkeen kuuluu samat jutut mitä muillakin immeisillä. Ei se ruoka itestään sinne kaappiin juokse taikka kipitä lautaselle suoraan nokan eteen kirkuen sun nimeä. Ihan itte täytyy myös ne likaiset treenihousutkin pestä sieltä pyykkikorin pohjalta seuraavaa päivää varten. Niin ja onhan se paljon mielekkäämpää nukkua puhtaissa lakanoissa ja astella huolettomasti pitkin kämppää niin, ettei pölypallerot ja yksinäiset sukat pyöri jaloissa. Kompastumisriski pienenee huomattavasti, kun välillä moppi heiluu.

Ja loppuun vielä muutama hyväksi koettu ajankäyttövinkki (kun to do - lista tuntuu jatkuvan loputtomiin):

1. Tee yksi asia kerrallaan (vähentää sähläystä, stressiä, työnjälki on siistimpi)

2. Keskity olennaiseen (mikä juuri tässä hetkessä on kehityksen kannalta olennaista, riittävä yöuni, myöhäis-illan elokuva vai soppakattiloiden tiskaaminen puolilta öin)

3. Suunnittele (kalenteri on melko oivallinen työväline, kliseekin kuuluu: hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty)

4. Tee etukäteen (pienetkin asiat voivat viedä yllättävän paljon aikaa, esim. ruoka on helpompi tehdä isompi satsi kerralla pariksi päiväksi)

5. Opettele sanomaan ei (kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan, vaikka mieli tekisi, muista oma jaksaminen tässäkin kohdassa)

-Rosa :)

Urheilijakuva - behind the scenes

Olen siis 23-vuotias kuusamolaissyntyinen maantiepyöräilijä. Aikaisempana lajitaustana löytyy kilpaileminen joukkuevoimistelussa sekä monipuolinen lajikirjo harrastuspuolella ilman kilpailutaustaa. Kävin Kuusamossa peruskoulun jälkeen normaalin lukion, jonka jälkeen lähdin heti opiskelemaan silloiseen Rovaniemen ammattikorkekouluun (nyk. Lapin ammattikorkeakoulu) liikunnan ja vapaa-ajan ohjaajan koulutusohjelmaan.

Tällä hetkellä asustelen virallisesti Taivalkoskella. Työskentelen kunnan liikuntatoimessa uimaopettajana ja uinninvalvojana. Töiden ohessa harjoittelen täyspainotteisesti. Tai voisi todeta, että työskentelen harjoittelun ohella. Sillä harjoittelu ja lajiin panostaminen ovat nyt kiilanneet selkeästi kärkisijalle prioriteettijärjestyksessäni, koska tavoitteenani on ammattilaisuus ja haluan tehdä urheilusta itselleni ammatin.

Olen aikaisemmin edustanut junnusarjoissa kasvattiseuraani Cyclos Kuusamoa , josta ponnahdin kolmeksi kaudeksi edustamaan naisten elite-luokan AHH Cycling Teamia. Sieltä siirryin vuodeksi vetämään henkeä takaisin Cyclokseen. Tällä hetkellä seurani on espoolainen Idrottsklubben-32 (IK-32) ja sen alla toimiva Focus Ladies naisten elite-team. Kasvattiseurani ja pohjoinen ympäristö antoivat hyvän kasvualustan teamiin siirtymiselle. 

Henkilökohtainen valmentajani on Jyrki Terävuo, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo useamman vuoden ajan. Olemme yhdessä rakentaneet pidemmän tähtäimen suunnitelman, jonka kulmakivenä on ammattilaisuuden saavuttaminen. Olemme pyrkineet vuosittain systemaattiseen ja nousujohdanteiseen harjoitteluun ja kehittymiseen. Takanani on pitävä ja kannustava lähipiiri ja tukijoukko, jotka ovat kulkeneet mukanani kehityksen tiellä. Oma kouluttautuminen ja ammattitaito ovat olleet myös tukena urheilijanpolullani.

Olen junnuvuosina sekä näin aikuisiällä edustanut maajoukkueessa kansainvälisissä kilpailuissa ja näin ollen päässyt kokemaan kansainvälistä vauhtia ja meininkiä. Olen mukana Suomen Pyöräilyunionin Huippupyöräily-yksikön olympiavalmennusringissä ja päätähtäin on Tokiossa 2020. Tämä vuosi on hyvin tärkeä, jotta pääsen harppaamaan suunnitelman seuraavalle portaalle. Vihdoin tein lopullisen päätöksen siitä, mitä todella haluan. Selkein ja konkreettisin teko on lisätä harjoittelumäärää ja vähentää työntekoa, jotta vuorokauden tunnit riittävät optimaaliseen ja laadukkaaseen harjoitteluun sekä palautumiseen. 

Olen siis matkalla kohti unelmaani. Tunnen olevani enemmän kuin valmis tekemään töitä sen eteen. Oman kehityksen ja menestymisen lisäksi haluan olla esimerkkinä ja esikuvana nuoremmille urheilijoille, varsinkin pohjoisesta ponnistaville urheiljanaluille. 

Meriitit / Achievements (N-Elite+ ISM (N10-N18)

Elite-luokan SM-mitalit

   SM-kulta

(Naiset)	Kortteliajo	2013, 2014
(Naiset)	Rata 4 000 m joukkueajo	2015

SM-hopea

(Naiset)	Maantieajo	2012
(Naiset)	Cyclocross	2014
(Naiset)	Rata 500 m aika-ajo	2015
(Naiset)	Rata eräajo	2015
(Naiset)	Rata joukkuesprint	2011

    SM-pronssi

(Naiset)	Rata omnium	2015
(Naiset)	Rata 3 000 m takaa-ajo	2015
(Naiset)	Rata keirin	2015
(Naiset)	Rata joukkuesprint	2015

  Ikäluokka SM-mitalit (N10-N18) kulta 6, hopea 21, pronssi 1.

                                                                           ...

Muistan vieläkin sen hetken, kun eräänä keväisenä päivänä isä poisti apurattaat neonvihreästä pikkupyörästäni ja jestas sitä riemun määrää, kun pysyi pystyssä! Oli siinä naama pitkään messingillä. Muistan myös ne fiilikset, jotka sain ajettuani ensimmäistä kertaa pari runkonumeroa liian isolla "oikealla" kilpapyörällä. Äitiä nauratti yhtä paljon kuin tytärtäkin.

Kyllä se Lämsänkyläntien alun mäki oli hurjan vauhdikas! Kilpuri oli Miyata ja melko retro kampe olikin! Jälkeenpäin olen saannut kuulla vanhemmiltani, kuinka heitä hirvitti päästää mua yksin rattiin. Siihen aikaan ei löytynyt kovinkaan heleposti sopivan kokoisia kilpafillareita pienemmille polkijoille. No, ikuistettuja valokuvia albumista selanneena, en ihmettele yhtään vanhempieni huolta. Kyllä mullakin hirvittäisi jäljestä seurata, kun tyttären housunpuntit lepattaa tuulessa, säämiskä roikkuu polvitaipeissa ja pyöräilypaita on kokoa xxl ja jalat käy tuhatta ja sattaa.  Kaiken kukkuraksi potta pönöttää päässä vinossa ja tukka osoittaa sen alla jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Melko surkuhupaisa näky. Eipä sen ollut väliä, nautin jokaisesta ajohehetkestä täysin siemauksin.

Jaksoin kyllä yllättää sinnikkyydelläni monet kerrat. Ei mua haitannu yhtään, vaikka olinkin junnuna kilpailuissa enemmän voittaja häntäpäästä laskettuna, kuin tuulettamassa korkeimmalla korokkeella. 

Ensin täytyy oppia häviämään, jotta voi nauttia onnistumisista. Ja kuulkaa, tää tyttö on rypeny monessa suossa. Jaksoin aina silti yrittää, enemmän tai vähemmän tosissaan. Intoa riitti, koska kotiseurassa oli mukava ja turvallinen harrastaa. Ikätovereita oli ja monipuolisissa harjoituksissa oli nasta käydä.

Mitä enemmän vartuin ja kasvoin, sitä enemmän tahdoin ajaa. Kipinä ja palo kasvoivat. On sanoinkuvaamattoman siistiä ylittää itsensä ja onnistua. Siksipä päätin tähdätä huipulle. Miksi tyytyä keskinkertaiseen, hyvään, kun on mahdollista olla parempi?

Asioiden on ollut tarkoitus tapahtua, niin kuin ne ovat tapahtuneet. Kaikella on syynsä ja tarkoituksensa. Elämä opettaa. Kaikilla urheilijoilla on vastoinkäymisiä ja hidasteita matkan varrella, ne vain kuuluvat osaksi urheilijan elämää. Ratkaisevaa on se, että jäädäänkö rypemään itsesääliin ja luovutetaan, vai jatketaanko eteenpäin entistä vahvempina. Leuka pystyssä. Se ratkaisee kuinka asennoituu. Kun tahtoo tarpeeksi, edes isotkaan vastoinkäymiset, loukkaantumiset tai  treenitauot eivät saa hidastamaan.

Olen kääntänyt seuraavan kortin urheilijanpolulla. Haluan katsoa tosissaan, mihin asti se vie.