keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lunta tupaan

Ronde van Lekkerkerk. Photo: Cees van de Pol
Kolarista nyt on semmone melkein kahden viikon päivät ja suoraan sanottuna taas ei ole kaikki törmäsen tyttärellä menny ku strömssöössä. On se vaa kumma, kun pahanilman linnut jaksaa kierrellä tämän päänupin ympärillä.

Eipä siinä, kyllä tähän kolarin aiheuttamaan hermokipuun alkaa olemaan jo melko turtunut, mutta nukkuminen ja kunnon yöunet kuulostaisi enemmän kuin taivaalliselta. Käsi alkoi muutaman päivän jälkeen kolarista kestämään ajamista, mutta pientä säätämistä se vaati, kun ohjaamosta ei voinut normaaliin tapaan pitää kiinni. Toimintakyky onneksi palasi sukkelaan, kyllä kivun kanssa selviää hammasta purren.

Viime viikolla olin onneni kukkuloilla, kun pääsin starttaamaan Lekkerkerkissä korttelikisaan yhdessä kovien ammattilaisnaisten kanssa. Kyyti oli kovaa. Kroppa oli hieman nukuksissa, mutta kaikki otettiin irti mitä otettavissa oli. Sija 37. Edellisenä päivänä tosiaan valmentaja ja junnutyttö tuli kisa/treenireissulle tänne selkosille. Jippii, treeniseuraa! Perjantaina vedettiin rauhallista siivua nautiskellen paahtavan kuumasta hellesäästä. Illalla tulikin sitten eri äänikelloon ja tulin sairaaksi. Lauantain koitin urhoollisesti keplotella ja kannustaa Viivin ekassa kisassa, mutta tauti iski kunnolla päälle. Mikä lie. En muista milloin viimeksi olisi ollut niin huono ja vetämätön olo. Kolme päivää punkan pohjalla jäätävissä tuskissa ja aivan kanttuvei. Vesilasin nostaminenkin vaati melkoisia ponnisteluja. Helleaallon paahtava kuumuus teki olosta entistä tukalamman.

Oloa ei ainakaan järin paljon kohentanut se, että huomattiin pyöräni etuhaarukan olevan sen verran pahasti murtunut, että siitä ei kalua korjaamatta tule eikä sillä kisaa enää ajeta. Onneksi se ei antanut kesken treenien taikka torstain kisassa periksi. Päälisin puolin pyörä tarkistettiin heti kolarin jälkeen ja kaikki tuntui olevan ehjänä. Treenatessa pyörässä tuntui pientä väljyyttä ja tarkistutin pyöräliikkeessä kiekot. Ne olikin ottaneet hittiä. Murtumakohta haarukassa oli niin ovelasti piilossa, että sitä ei aluksi edes huomannut. Sisäpuolella kuituun asti ja näytti likakerrokselta. Oispa vaan ollutkin pelkkää shaibaa...

Onneksi olo alkaa olemaan jo sen verran kohentunut, että voi ajatella lauantaina kisaamista. Onneksi tiimiltä löytyy myös varapyörä, jolla pääsen viivalle. Uusi haarukka odottaa jo Suomessa maanantaina, iso kiitos siitä Toni&Tonille!

Hieman meni pläänit uusiksi, mutta sitä tää urheilu on. Kunhan mahdollisimman pian pääsee tolpilleen ja toiveissa on päästä vielä loppuviikosta kisaamaan ennen kuin kotiinpaluu koittaa sunnuntaina.


Ronde van Lekkerkerk. Photo: Anton Vos

Ronde van Lekkerkerk.Photo: Anton Vos

Ronde van Lekkerker with Viivi Puskala. Photo: Anton Vos


maanantai 15. toukokuuta 2017

Crashwarning

Niinhän siinä kävi, että kauden ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kaatuminen tapahtui lauantain kisassa. Olin aivan täpinöissäni lähdössä matkaan, oli jotenkin loistava ja rento pöhinä päällä. Lähes joka kisassa on ollut vaikeuksia juuri lähdössä, mutta tällä kertaa sain hyvän startin. Jokseenkin tosi levotonta oli ajo neutraalistartin jälkeen. Tie oli tosi kapeaa ilman kavennuksiakin ja läheltä piti - tilanteita oli koko ajan. Siinä sitten pelotonin kärjessä pari kuskia kilkkasi yhteen ja tadaa lumipalloefekti pääsi valloileen. 

Eipä siinä paljoa ehtinyt tekemään kun rytinällä lensi samaan kasaan hienossa kaaressa. Pyörät ja kuskit solmussa koko tien leveydeltä, kuten arvata saattaa. Muksahdin vasemmalle puolelle ja tunsin ihan jäkyttävää kipua kädessä. Siinä huusin ja raivosin ja koitin kammeta pystyyn, mut eihän siitä mitään tullut. Ekana tsekkasin pään ja solisluun, huh onneksi ei hittiä sinne, mutta ei puhettakaan nousta takas pyörän päälle. Sitten seuraavaksi huoletti fillari, sekin oli kuulemma täysin ehjä. first thing first, heh!

Lopputulemana lanssin kyydissä kisapaikan ea-telttaan muiden kaatuneiden sekaan ensihoitoon ja siitä lähimpään sairaalaan kuvattavaksi. Käsi turposi omaan hiiteensä ja kipu oli jotain aivan uskomatonta. Nilkka otti sen verran kans osumaa, että konttaamallakin  olis päässy etenemään rivakammin. Kuvissa ei onneksi näkynyt murtumia tai mitään ei ollut mennyt poikki. Jotain se lääkäri sanoi hermoista, ei ihan siinä lääkepöllyssä mennyt ihan perille. Käsi pakettiin ja kantositeeseen muutamaksi päiväksi. Saa kuulemma alkaa käyttämään kivun sallimissa rajoissa. Yöt on ollu aivan kamalia säryn ja jomotuksen takia.Turvotus onneksi hieman jo laskenut ja sormet ei näytä enää jäätyneiltä hiillosmakkaroilta. Kokeilin sisällä fillarointia, mutta vielä ei pysty pitämään ohjaustangosta kiinni, hermokipu on niin jäätävä. Pari päivää iisiä ja kokeillaan uudestaan.

Taas koetellaan törmäsen hermoja.. Kisoja tulee ja pahemminkin olis voinu käydä. Katotaan milloin pääsee taas tienpäälle.

PÖLKKY - STRONG WOOD

Urheilullisten tavoitteiden lisäksi missioni on olla esikuvana kaikille niille, jotka tavoittelevat unelmiaan, ikään, sukupuoleen taikka lajiin katsomatta. Olen ylpeä juuristani ja siitä mistä olen lähtöisin. Tätä seikkaa ei voi liiaksi edes korostaa. Paikallisuuden ja sen monimuotoisuuden korostaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Tottakai oman paikkakunnan ominaispiirteitä haluaa tuoda esille kotipitäjän rajojen ulkopuolelle lähtiessä. Niin kuin sanottu; tyttö voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei tytöstä.  Esimerkiksi minulta kysytään useastikin ulkomaan kisareissullani, että millainen on pohjoinen ja mitä siellä on. 

Monimuotoiset yhteistyötahot auttavat osaltansa huikealla tavalla urheiljan uran etenemisessä. Mutta samalla urheilijalla on itsellään myös paljon annettavaa myös yritysmaailmaan sekä muille tahoille. Tuki, kannustus ja uskominen antaa tarvittavaa lisäpotkua. Ilokseni olen huomannut, että kotipuolessa juurikin näitä löytyy.


Uusi yhteistyökumppanini on Pölkky Oy


"Pölkky Oy on Pohjois-Suomen suurin yksityinen puunjalostaja. Pölkky-konsernin sahat ja jatkojalostuslaitokset sijaitsevat maan parhaan puuraaka-ainealueen keskellä Kuusamossa, Taivalkoskella ja Kajaanissa. Tuotannostamme 70 % on mäntyä ja 30 % kuusta. Oulussa Pölkyllä on painekyllästyslaitos.

Työtä tehdään nykyaikaisella tuotantoteknologialla perinteitä vaalien. Nykyaikaiset, tehokkaat laitokset pitävät puutuotteidemme laadun korkeana myös jatkossa. Yrityksellämme on jo yli neljänkymmenen vuoden kokemus puunjalostuksessa. Tavoitteenamme onkin toimittaa asiakkaillemme juuri sellaisia tuotteita kuin he haluavat."


Yritykseen pääset tutustumaan kattavasti eri kanavilla:


Kotisivut

Facebook






perjantai 12. toukokuuta 2017

Weeks #9&10

Enkhuizen, Photo: HPwielerfotogafie
Kovaa tahtia on painettu eteenpäin, treenien että kisojen merkeissä. Viime viikolla tuli kaksi starttia. Meillä meni kalenteri vähän uusiksi viime viikon osalta uusiksi. Edelleenkin jatketaan kehityskautta treenien ja kisojen myötä. Kolmisen viikkoa tahkotaan, ennen Suomeen tuloa.

Viime lauantaina menin taas Sloteniin ajamaan viikkokisaa. Tykkään siitä paikasta ku hullu puurosta. Parin kilsan mittainen suljettu rata takaa turvallisen ajamisen. Leveä baana, pari teknistä kurvia ja pieni mäentyppyrä. Hyvin mahtuu reilu satakunta polkemaan. Kelit oli lauantaina kohdillaan ja se näkyi pelotonin koossa. Reilu satakunta ukkoa oli viivalla, muutama nainen oli eksynyt myös mukaan.
Kisa menee niin, että kaikki lähtevät liikkeelle yhtä aikaa ja numerolapun väri selässä kertoo kisan pituuden. Junnut, naiset ja ikurit tulevat maaliin vuoron perään ja miehet ajavat pisimpään. Nyt tuli 73km lukema mittariin ja huimat 44avg. Juurikin tuon vauhdin takia tykkään osallistua ihan reenimielessä näihin kisoihin. Saa sitä vauhtia kinttuihin ja kisan aikana voi yrittää myös omia ratkaisuja ilman menestymisen paineita. Kisan alkupuuolella pääsin hyvin hatkoihin mukaan ja vetohommiin. On se vaan eri raskasta vetää keulassa tuota vauhtia kun vain istua takana aurinkokannella. Loppupuoliskon otin vähä rennommin ja pääsin kokeileman kirijalkaa. Siinä äkkiseltään laskin, että top20 olin maalissa. Hauskaa hommaa!

Sunnuntaina ajettiin sitten 128km kansallisen cupin maantiekisa Ronde van Zuid-Oost Friesland. Semmonen reilu sata strattasi matkaan, 77 sai tuloksen ja itse oli sitten 61. Reitti oli aivan flättiä joten vauhtia taas riitti sen edestä. Aktiivisia irtiottoyrityksiä ulikin kisan aikana. Siinä porukkaa taas repeili ja olin sitten suunapäänä vetohommissa myös. Jalka sitten katkesi siinä viitisen kymppiä ennen maalia, ei enää pala riittänyt ratkaisevaan kelkkaan. Vedin sitten tempoa hyvän pätkän ennen kuin takaa tuli isompi porukka. Viime viikolla taas jälleen kerran alkoi vanha vamma muistuttelee itsestään ja teki ajamisesta tosi tuskaista. Viimeiset kympit ajettiin niin, että parisataa metriä spinnausta ja selkä suoraksi. Oi voi... Turhautti aivan järjettömästi! Jaksamisessa ei mitään vikaa, mutta kun ei jalat toimi niin minkäs teet. Onneksi harmitusta lieviti se, että saatiin tiimille kisan voitto! YES.

Tarkoitus oli saada kaksi kovaa strattia peräkkäin ja se toteutui. Taas mentiin hiukan eteenpäin.


Tää viikko on mennyt normaalisti treenien parissa, kroppaa kuulostellen. Onnekseni pääsin alkuviikosta hierojalle ja se sai selkää auki.Vieläkään kaikki tuntemukset ei ole hävinneet, mutta sentään liikkuminen ja satulassa istuminen ei kirvota tuskanhikeä ohimolle.
Makeeta baanaa täällä!

Lauantaina Rabobank 7-Dorpenomloop Aalburg UCI 1.2 ja sunnuntaina Dwars door de Westhoek UCI 1.1.

Siitä homma jatkuu seuraavasti:
20.5 Salverda Omloop van de Ijsseldelta UCI 1.2
21.5 GP Groenen Grep voor Vrouwen
25.5 Lekkerkerk Criterium
28.5 Gooik-Geraardsbergen-Gooik UCI 1.1 tai Breda-Ginneken Criterium
2.6 Hengelo Griterium
3.6 Wadro Ronde van Kerspelen

Valmentajakin lehahtaa paikalle reilun viikon päästä, treenikaveriksi ja kisoja kahtomaan. Melkoisen kiva homma!

Tuon rupeaman kun selvittää, pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan Suomen maankamaralle! Lento buukattu jo 4.6, hui! Ihan järkkyä ajatella kuinka se aika vaan lentää. Kesä tulee (toivottavasti lumet on pohjoisesta siihen mennessä lähteny)! Siitäpä ei menekkään kauaa Suomen klassikkoon Porvoon ajoihin 11.6 ja SM-kisoihin 16.-17.6. Melko luksusta, kisat järjestetän Syötteen ympäristössä ja mikä parasta, melkein takapihalla ;)



Relaxing is also training


Viime viikkoinen saunareissu oli melkoisen hulvaton. Ajattelin, että jessss pääsee vähän renoutumaan ja löylyttelemään rauhassa. Viimeksi saunassa olen käynyt ennen Espanjan leirille lähtöä eli mitäs siitä tulee... aivan liian monta viikkoa!

Henkilökohtaisesti nautin saunomisesta ylikaiken. Se on aina ollut hyvinkin perinteinen juttu meidän perheessä. Parhaat muistot ajoittuu sinne lapsuuteen, kun kotona vielä oli puulämmitteinen kiuas ennen kuin sähköveriso sen syrjäytti. Itsehän en koskaan saunaa lämmittänyt, vaan pääsi aina nauttimaan löylykipon tyhjentämisestä.

Ropsauttelee ensin kauhatolkulla vettä kuumille kiville, että joutuu lähtemään kartanolle viilentymään. Mikään ei voita sitä ihanan raukeaa oloa kunnon löylyjen jälkeen. Sinne ne surut ja murheet ja maitohappo jää lauteille.

Karautettiin täkäläiseen kylpylään. Oli kuulkaas fiiniä kiiltävää pintaa ja seesteinen tunnnelma ihan pukuhuoneista lähtien. Totuus siinä sitten paljastui, kun lähdettiin kartta kourassa allas- ja saunatiloja kohti. Vastaanottotiskillä hieman kummastelin, kun tarjottiin karttaa ja kylpytakkia kouraan.

Puolen hehtaarin puistoalueelle sekä mittaville sisätiloille oli ympätty yhteensä 34 erilaista saunaa ja suihkuja, viilennysaltaita ja poreammeita oli joka kulmalla. Siinä hetken sai pyöritellä päätään. Hieman oli viety perinteinen suomalainen saunomiskulttuuri korkeammalle tasolle...

Puistoon oli tosiaankin ripoteltu puolet saunoista pieniin mökkeihin ja kummallisiin kallionkoloihin.. lista sen kun vaan jatkuu. Joka paikassa oli lepotuoleja, suihkuja, kylpemispaikkoja, ravintoloita ja kahvioita. Ihmiset kulki ilman rihmankiertämää tai kietoutuneina kylpytakkeihin. Kaikki iloisen mairea hymy huulillaan. Alastomuushan on aivan luonnollinen asia.

Siinä sitten kerrallaan löylyteltiin vaikka minkälaisissa saunoissa. Tapana oli, että 15 minuuttia kerrallaan nautiskeltiin lämmöstä,jonka jälkeen suikkastiin viilennykselle. Ja oikeasti, tätä kaavaa jatkui muutama tunti. Vesileili kainalossa saunasta saunaan, välillä suihkuun ja uimaan, oli siinä melko raukea olo.

Sentään pari supisuomalaista saunaa onneksi löytyi! Ihan tuli kotoisat fiilikset siinä lauteilla pötkötellessä, kun koivuntuoksu leijaili ympärillä. Oli siinä naurussa pitelemisestä, kun ovenpielessä oli kyltti: SILENCE. Jaa että suomalaiset ovat tuppisuita...

Hauska kokemus kaikkinensa. Ei täällä ihmisten omissa kodeissa saunoja ole. Ne jotka nautiskelevat saunomisesta, menevät juurikin hyvinvointikeskuksiin tai kylpylöihin. Siellä sitten todellakin vietetään koko päivä. Mielipiteitä on kuullut paikallisilta laidasta laitaa. Jotkut  tykkää, jotkut ei.

Aion saunoa joka ainut päivä kun Suomeen tulen. Se on tosi ku vesi.