Eipä siinä paljoa ehtinyt tekemään kun rytinällä lensi samaan kasaan hienossa kaaressa. Pyörät ja kuskit solmussa koko tien leveydeltä, kuten arvata saattaa. Muksahdin vasemmalle puolelle ja tunsin ihan jäkyttävää kipua kädessä. Siinä huusin ja raivosin ja koitin kammeta pystyyn, mut eihän siitä mitään tullut. Ekana tsekkasin pään ja solisluun, huh onneksi ei hittiä sinne, mutta ei puhettakaan nousta takas pyörän päälle. Sitten seuraavaksi huoletti fillari, sekin oli kuulemma täysin ehjä. first thing first, heh!
Lopputulemana lanssin kyydissä kisapaikan ea-telttaan muiden kaatuneiden sekaan ensihoitoon ja siitä lähimpään sairaalaan kuvattavaksi. Käsi turposi omaan hiiteensä ja kipu oli jotain aivan uskomatonta. Nilkka otti sen verran kans osumaa, että konttaamallakin olis päässy etenemään rivakammin. Kuvissa ei onneksi näkynyt murtumia tai mitään ei ollut mennyt poikki. Jotain se lääkäri sanoi hermoista, ei ihan siinä lääkepöllyssä mennyt ihan perille. Käsi pakettiin ja kantositeeseen muutamaksi päiväksi. Saa kuulemma alkaa käyttämään kivun sallimissa rajoissa. Yöt on ollu aivan kamalia säryn ja jomotuksen takia.Turvotus onneksi hieman jo laskenut ja sormet ei näytä enää jäätyneiltä hiillosmakkaroilta. Kokeilin sisällä fillarointia, mutta vielä ei pysty pitämään ohjaustangosta kiinni, hermokipu on niin jäätävä. Pari päivää iisiä ja kokeillaan uudestaan.
Taas koetellaan törmäsen hermoja.. Kisoja tulee ja pahemminkin olis voinu käydä. Katotaan milloin pääsee taas tienpäälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti