perjantai 12. toukokuuta 2017

Weeks #9&10

Enkhuizen, Photo: HPwielerfotogafie
Kovaa tahtia on painettu eteenpäin, treenien että kisojen merkeissä. Viime viikolla tuli kaksi starttia. Meillä meni kalenteri vähän uusiksi viime viikon osalta uusiksi. Edelleenkin jatketaan kehityskautta treenien ja kisojen myötä. Kolmisen viikkoa tahkotaan, ennen Suomeen tuloa.

Viime lauantaina menin taas Sloteniin ajamaan viikkokisaa. Tykkään siitä paikasta ku hullu puurosta. Parin kilsan mittainen suljettu rata takaa turvallisen ajamisen. Leveä baana, pari teknistä kurvia ja pieni mäentyppyrä. Hyvin mahtuu reilu satakunta polkemaan. Kelit oli lauantaina kohdillaan ja se näkyi pelotonin koossa. Reilu satakunta ukkoa oli viivalla, muutama nainen oli eksynyt myös mukaan.
Kisa menee niin, että kaikki lähtevät liikkeelle yhtä aikaa ja numerolapun väri selässä kertoo kisan pituuden. Junnut, naiset ja ikurit tulevat maaliin vuoron perään ja miehet ajavat pisimpään. Nyt tuli 73km lukema mittariin ja huimat 44avg. Juurikin tuon vauhdin takia tykkään osallistua ihan reenimielessä näihin kisoihin. Saa sitä vauhtia kinttuihin ja kisan aikana voi yrittää myös omia ratkaisuja ilman menestymisen paineita. Kisan alkupuuolella pääsin hyvin hatkoihin mukaan ja vetohommiin. On se vaan eri raskasta vetää keulassa tuota vauhtia kun vain istua takana aurinkokannella. Loppupuoliskon otin vähä rennommin ja pääsin kokeileman kirijalkaa. Siinä äkkiseltään laskin, että top20 olin maalissa. Hauskaa hommaa!

Sunnuntaina ajettiin sitten 128km kansallisen cupin maantiekisa Ronde van Zuid-Oost Friesland. Semmonen reilu sata strattasi matkaan, 77 sai tuloksen ja itse oli sitten 61. Reitti oli aivan flättiä joten vauhtia taas riitti sen edestä. Aktiivisia irtiottoyrityksiä ulikin kisan aikana. Siinä porukkaa taas repeili ja olin sitten suunapäänä vetohommissa myös. Jalka sitten katkesi siinä viitisen kymppiä ennen maalia, ei enää pala riittänyt ratkaisevaan kelkkaan. Vedin sitten tempoa hyvän pätkän ennen kuin takaa tuli isompi porukka. Viime viikolla taas jälleen kerran alkoi vanha vamma muistuttelee itsestään ja teki ajamisesta tosi tuskaista. Viimeiset kympit ajettiin niin, että parisataa metriä spinnausta ja selkä suoraksi. Oi voi... Turhautti aivan järjettömästi! Jaksamisessa ei mitään vikaa, mutta kun ei jalat toimi niin minkäs teet. Onneksi harmitusta lieviti se, että saatiin tiimille kisan voitto! YES.

Tarkoitus oli saada kaksi kovaa strattia peräkkäin ja se toteutui. Taas mentiin hiukan eteenpäin.


Tää viikko on mennyt normaalisti treenien parissa, kroppaa kuulostellen. Onnekseni pääsin alkuviikosta hierojalle ja se sai selkää auki.Vieläkään kaikki tuntemukset ei ole hävinneet, mutta sentään liikkuminen ja satulassa istuminen ei kirvota tuskanhikeä ohimolle.
Makeeta baanaa täällä!

Lauantaina Rabobank 7-Dorpenomloop Aalburg UCI 1.2 ja sunnuntaina Dwars door de Westhoek UCI 1.1.

Siitä homma jatkuu seuraavasti:
20.5 Salverda Omloop van de Ijsseldelta UCI 1.2
21.5 GP Groenen Grep voor Vrouwen
25.5 Lekkerkerk Criterium
28.5 Gooik-Geraardsbergen-Gooik UCI 1.1 tai Breda-Ginneken Criterium
2.6 Hengelo Griterium
3.6 Wadro Ronde van Kerspelen

Valmentajakin lehahtaa paikalle reilun viikon päästä, treenikaveriksi ja kisoja kahtomaan. Melkoisen kiva homma!

Tuon rupeaman kun selvittää, pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan Suomen maankamaralle! Lento buukattu jo 4.6, hui! Ihan järkkyä ajatella kuinka se aika vaan lentää. Kesä tulee (toivottavasti lumet on pohjoisesta siihen mennessä lähteny)! Siitäpä ei menekkään kauaa Suomen klassikkoon Porvoon ajoihin 11.6 ja SM-kisoihin 16.-17.6. Melko luksusta, kisat järjestetän Syötteen ympäristössä ja mikä parasta, melkein takapihalla ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti