Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kisat saatiin kuin saatiinkin vietyä lähes kunnialla läpi pienin aikataulumuutoksin. Sateella kun velolla ei pysty ajaa, oli torstain lähdöt siirrettävä tälle päivälle. Tänäänkin ripotteli taivaalta siihen tahtiin, että päivä venyi pitkäksi valon pinnan kuivumista ootellessa.

Mitäs jäi viikonlopusta sitten käteen? Kaksjakoiset fiilikset.

Urheilu on siitä metka juttu, että se pistää kilpailuhenkisen ihmisen korvien välin melekosen pinkeeksi välillä. Aina lähden sata lasissa viivalle, oli tilanne mikä tahansa ja nyt se riitti siihen mitä riitti. Vaikka viikonloppu oli tehoharjoittelijakson päätösmarssi ennen tulevaa ulkomaan kisareissua, jäi muutama seikka hiekanmuruksi hampaiden väliin kaihertamaan. Pettymysten karvaat kyyneleet on jo nielty ja käsitelty. Vaatii melkoisen kovaa päätä keskittyä vain ja ainoastaan siihen hetkeen mitä tapahtuu ohjaamon ja koneiston välillä, unohtaa kaikki muut. Karvas, kitkerä maku johtui tällä kertaa siitä että olin asettanut riman liian korkealle itselleni. Vähän turhankin. Ehkä otin myös liian vakavissaan ja pettymys pätkähti hyvinni tunteisiin.
Mutta mites se menikään, jos on keskinkertaisen, kypsymisvaiheessa olevaan suoritukseen tyytyväinen, voiko päästä huipulle, riittääkö silloin pelkät rahkeet?

Itse asiaan! Perjantaina ajettiin sitten eräajot. Paransin lentävän 200m karsinnan tulosta viime vuodesta ja erät sujui suht mallikkaasti, oli ihan kunnon kilvan ajoa ja nautin täysin siemauksin! Jännitti niin kovin, että puntti tutisi. Kovan väännön jälkeen lopputulemana 4.sija.

Eilen lauantaina olikin 3km takaa-ajo. Tää päivä meni paremmin kuin hyvin! Karsintavaiheessa täräytin kylmiltään oman ennätyksen ja pääsin sitten finaaliin ajamaan pronssista tiimikaveria vastaan. Tällä kertaa kello oli aavistuksen verran hänen puolellaan. Oon enemmän kuin tyytyväinen 4.sijaan koska sain kaksi vahvaa, kovaa ajoa.

Tänään koin sen karvaan pettymyksen 500m, kun jäin jälleen 4.sijalle. Ajo meni suoraan sanottuna ihan hanurilleen. Sentään illalla ajettu 4km joukkueajo nosti fiilikset huippuunsa, sillä tärskäytettiin tyttöjen kanssa kullat kaulaan uusin SE-lukemin! Hieno ajo, hieno joukkue, hieno fiilis!

Sellainen oli se keissi. Ratakisaviikonloppu menee todellakin pitkän kaavan mukaan ja aina ollaan hauskaan varassa mitä tulee sääoloihin. Mutta silti viikonlopun fiilis oli pääosin huipussaan. Muilta tiimin kuskeilta nähtiin myös hienoja leiskautuksia ja onnistumisia. Mutta todettakoon sen, että kyllä huomaa kun radalla ei käy kun sen kerran kesässä. Rata vaatii toistoja. Toistoja. Toistoja. 
Mitä enemmän sitä ajaa, sitä helpompaa se on.

Kokonaisuudessaan positiivisuusmittari heiluu vahvasti vihreän puolella. Kiitos siitä kuuluu meidän teltan väelle, niin tiimikamuille, muille kuskeille, huoltajille että kannustusjoukoille!