maanantai 24. lokakuuta 2016

Paluu pohjoiseen


Melkein osimmoilleen on kulunut viikko siitä, kun palasin pohjosen kairalle etelän paahtavasta lämmöstä. Mennyt viikko on ollut suoranaista hullunmyllyä ja menty enempi ja vähempi nuppi sekaisin päivästä toiseen. Kotimatka oli rehellisesti sanottuna raskas. Lennolla kroppa kävi niin kierroksilla, että lepääminen ja paikallaan istuminen tuotti tuskaa ja pienenpieniä hikikarpaloita otsalle. Välistoppi yön yli Helsingissä ja matka jatkuikin silimät sirrillä kohti pohjoista ratin takana. Keskiviikkona ja torstaina löysinkin itseni jo töistä tekemässä pitkää päivää. Kaikesta huolimatta mieli on kyllä ollut jatkuvalla syötöllä korkealla.  Fiilikset on jo kyllä tasoittuneet, mutta siltikin hymy on vielä herkässä ja hieman epätodellinen olo lauantain koitoksen jäljiltä. Iso syy tähän on saatu palaute, onnittelut ja kannustus. Mahtavaa huomata, kuin paljon pyöräily liikutti ihmisiä viime viikolla. Kiitos vielä kerran mahtavalle tukijoukolle! U made my day also.

Huilaamaan ei ole sen enempiä ehditty, mitä nyt matkustuspäivinä en fillariin koskenut. Kroppa on kyllä muutoin saanut palautua hyvin ruoan, levon sekä kevyen treenin myötä. Viikonloppuna tuli fiilisteltyä ihan kunnolla pitkillä rauhallisilla cycloiluilla. Haha, talvi ehti hiipiä meidän selkosille mun reissun aikana. Järkkyshokki, 35 asteen lämpötilaero kun pamahdin koillismaalle :D Luontevampi elinympäristö pohjoisen tytölle, vaan on saanut talvitakkia jo kaapista kaivella.

Maantiekelit on loppu tälle syksylle. Cyclo on kaivettu esille, mutta en kyllä valita. Talven kynnyksellä mikään ei kyllä vedä vertoja kuulaille pakkasaamuille ja hiljaisille sorateille ja kinttupoluille. Kyllä sitä tarkenee kelillä kuin kelillä, pukeutumiskysymys vain. Mieli kyllä tekeekin jo päästä luonnonhelmaan rullailemaan pitkin maita ja mantuja pitkän maantiekauden jälkeen.

Pläänit on valmiina tulevia viikkoja varten. Tästä päivästä lähtien jatkan edelleen kovaa treenaamista, aina ensi kuu puoleen väliin asti. Silloin minulla on KIHUlla kuntotestit, jonka jälkeen pidetään lyhyt ja ytimekäs offseason, 1-2 vkoa max. Tämä siksi, että korvien väli saa muuta ajateltavaa ja kroppa huoltavaa lepoa. Sitten luontevasti jatketaan testitulosten perusteella treenaamista täyttä häkää.

Hassua kyllä, kuinka ajatusmaailma voi vaihtaa suuntaa niin äkkiä. Luulin, että tuon tiukan syksyn rypistyksen jälkeen olisin aivan done ja finaalissa. Mutta ei. Tämä johtuu ehkä osaltansa myös siitä, että pari mennyttä kautta on päättynyt loukkaantumiseen taikka johonkin muuhun vastoinkäymiseen ja loppukausi on ollutkin sitten siinä. Nyt  sainkin erilaisen ponnahduksen talven harjoituskauteen ja motivaatio on enemmän huipussaan. Luulisi näinkin pitkän kauden jälkeen ajamisen maistuvan puulta, vaan mtä vielä. Viime viikon pari lepopäivää teki tehtävänsä ja silloinkin mieli olisi tehnyt vain ajamaan. Kummallista.

Pari viikkoa liikuskelen vain koillismaalla, mutta seuraava reissu löytyy kalenterista parin viikon päästä, kun Kuortaneella järjestetään SFI:n syysleiri. Hauska päästä vielä tekemään yhteisiä treenejä tiimin kuskien kanssa, cant wait!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti