maanantai 8. helmikuuta 2016

Urheilu ja liikkuminen ovat aina olleet minusta nasta juttu. Lukuisat lenkkipolut, jylhät vaaramaisemat, mutkittelevat talviset ladut sekä voimistelumatto ovat johtaneet omaan lajivalintaani. Aivan ensimmäisenä se tuskin juolahtaisi mieleen näillä leveysasteilla, nimittäin maantiepyöräily.
Lajin vauhdikkuus ja vaativuus veivät pienen tytön sydämen mennessään. Oli aivan rajattoman hauskaa viiletellä lämpiminä kesäpäivinä pitkin maita ja mantuja omalla pikkuisella kilpurilla. Oi, kuinka ilolla muistelenkaan noita aikoja! Hauskuus oli aina läsnä ja pilke silmäkulmassa haaveilin jostakin suuresta.

Pyörät ovat pyörineet jo 14 vuotta. Siinä ajassa on matka taittunut jos jonkin moisen kilometrin. Ja ehei, hauskuutta ja iloa ei vieläkään touhusta jää uupumaan, päinvastoin. Lapsenomaisen ilon ja tekemisen lisäksi kuvioon ovat tuoneet oman lisämausteensa motivaatio ja tavoitteet.
Edelleen haaveilen jostakin suuremmasta. Jos mikään ei vielä riitäkään? 

Taipaleelta on jäänyt takataskuun niin onnistumisia, huikeita venymisiä sekä myös tietenkin maistiaisia urheilun varjopuolista; niitä lukuisia loukkaantumisia ja epäonnistumisia. Urheilijan tie voi olla hyvinkin kivikkoinen… vaan asenne on se, joka ratkaisee. Tässäkin pelissä. Periksiantamattomuutta on se, että tyytyykö vähään ja antaa vastoinkäymisten lannistaa ja hankaloittaa kulkua huipulle, vai nouseeko aina uudelleen ja uudelleen ylös. Pää kylmänä ja tavoite kirkkaana mielessä on helppo löytää päivittäiseen tekemiseen motivaatiota ja sitä tarvittavaa paloa lajia kohtaan.

Pohjoinen on minun kotini ja kyllä mieli halajaa aina tänne takaisin pitkiltä reissuilta. En koe, että urheilu vaatii uhrauksia. Ennemmin se antaa lukemattomia mahdollisuuksia ja tilaa toteuttaa sitä, mitä rakastaa. Edes vaihtelevat vuodenajat ja ne iki-ihanat purevat paukkupakkasetkaan eivät saa tätä pohjoisen tyttöä lannistumaan. Päinvastoin, ylpeänä voin todeta olevani pohjoista tekoa. Karutkin olosuhteet vain motivoivat ja kovettavat entisestään. 

Tätä luonteen lujuutta ja taistelutahtoa tehdään täällä. Tyttö voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei tytöstä.

7 kommenttia:

  1. Ihanaa tekstiä! Mielenkiinnolla jään odottelemaan jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Uujee,tätä jään seuraamaan!:)Jospa toi sun asenne tarttuis tännekin päin :D

    VastaaPoista
  3. Kiitti! :) Koitan parhaani ;)

    VastaaPoista
  4. Mahtista!
    Aika monta reissua kun olen mukanasi saanut ajaa niin voin vahvistaa, että luupää olet :) Sillain sopivasti o/ Ja tietysti huipputyyppi! Mukavia hetkiä bloggarina, varmuudella seurataan :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä Rosa! Asennetta Sulla löytyy ja nuo bloggarin taidotkin vaikuttaa hyville, joten tsemppiä treenien ohella kirjoitteluun, pikkaisen kateellisena täältä eteläisestä kaupungista, jossa juuri nyt sataa räntää, seurailen Teidän mahtavaa talvista olotilaa. ��

    VastaaPoista
  6. Kiitos kannustuksesta kaikille! :)

    VastaaPoista