#plans

Jo loppu se pään seinään hakkaaminen lopultanni. Lopultakin löytyi syyt keväällä piinanneisiin terveysongelmiin. Että siltä osin uskaltaa varovasti hypähdellä ilosta ilmaan (toki nimenomaan varovasti, koska tässäkin voi piillä huonotuurisuutta, meikän tuurilla katkee seuraavaks sääri).

Niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin, ollaan matkalla Ruotsiin. Maantiekisoja Suomessa ei juurikaan tässä kuussa ole, joten siirrytään vähäksi aikaa radalle.  Siitä kisarupeama jatkuukin lyhyen hengenvedon jälkeen Hollantiin ja Belgiaan, jossa olisi tarkoitus päästä ajamaan paikallisia kisoja. Muutoin syksy on vielä hieman auki. Kauden loppupuolella kisataan vielä muuan sähikäiset kotimaassa sekä alustavasti ulkomailla.

Terveystilanne on sen verran vakiintunut, että uskallan harjoitella täysipainoisesti. Kyllä se hiukan korpeaa lähteä rakentamaan kuntoa uudelleen, mutta se on vain mentävä tilanteen mukaan. Pieni pelko persieessä oli vähän aikaa sitten, kun ei ollut oikein varma kuin se kroppa toimii kovassa rasituksessa, sillä viikkojen mahtui tuntemuksia laidasta laitaan harjoitusten aikana. Mahtui niitä onnistumisen kyyneliä sekä niitä kun jouduin kaapimaan itseäni ojan pohjalta kimpsuineni ja kimpsuineni. 

Nyt eletään niitä hetkiä, joilla voi oikeanlaisella työllä saada kehityskäyrä nousuun. Siksipä lähdetään hakemaan vauhtia koneeseen ulkomaan kisoista. Pohjat on olemassa ja suorituskyky mukavassa nosteessa. Ja mikä tärkeintä, ajaminen ei ole enää puuduttavaa hinkkaamista vaan alkaa pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Pässiä sarvista ja menoksi 🐑 👆