maanantai 21. marraskuuta 2016

Off

Tänään se alkoi. Nimittäin offiviikko. Edellisessä tekstissä hiukan jo ennakkofiiliksiä availin tätä tulevaa seitsemää päivää kohtaan. Tätä on odotettu, mutta samalla myös hieman pelätty.

Moni on kysynytkin, että miksi huilaan vasta nyt. Pariin vuoteen varsinaista ylimenokautta en ole edes päässyt viettämään, sillä pari mennyttä kesää on loppunut yleensä heti elokuussa. Syynä tähän ollut loukkaantumiset ja siitä johtunut ns. pakkolepo. Minusta offi ja pakkolepo ovat janalle laitettuna kaukana toisistaan, ihan ääripäissä. Offin tarkoitus on oikeastikin huilia, pitää taukoa tavoitteellisesta ja kehittävästä treenistä. Samalla korvien väli saa tarvittavaa lepoa, kun ei tarvitse ottaa ulos lähtiessään sitä partneria mukaan. Kisakausi on kuitenkin suht pitkä ja loppupuolella homma voi alkaa maistua puulle. Parikolmeviikkoa kun saa touhuta mitä huvittaa ja mitä ei huvita, ilman minkäänlaista suunnitelmaa, tekee kropalle ja mielelle ihmeitä. Taas nähdään hommat eri kirkkain silmin ja ollaan taas valmiita tarttumaan kiinni työn sarkaan iloisin ja motivoitunein mielin. Kyllä lyhytkin tauko tekee oikeastikin ihmeitä. 

Tosiaan, noiden pakkolepojen aikana ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on kaikkea muuta kuin lepoa ja hermolomaa. Varsinkin kun kisakauden loputtua yleensä hyvät ajokelit jatkuu pitkälle syksyyn ja on mahdollistaa vaihtaa kapearattainen vähän jykevämpään menopeliin, ei tästä pääse nauttimaan ollenkaan. Jatkuva stressi paranemisesta ja kellon vahtaaminen pistää mielen kiertämään pakonomaista kehää. Olotila on kaikkea muuta kuin levännyt. Hohhoi.

Kevään tauko pisti kapuloita rattaisiin ja nyt kauden loppupuolella aloin päästä hyvään vauhtiin. Siispä pistettiin pökköä pesään ja kurottiin tuota välimatkaa hieman kiinni. Viime lauantain testikin osoitti, että kehitystä on tullut ja tästä on hyvä jatkaa oikein askelmerkein eteenpäin. Siksi vasta nyt pidän tämän ihanankarmaisevan viikon taukoa kaikesta treenaamisesta ja olla öllötän nautiskellen. Ihan huvittaa, kun viikko takaperin suunnittelin jo tämän viikon ohjelman melkein minuuttiaikataululla. Valoja tauluun nyt törmäsen tyttärelle. Huomasin taas, että meinasi hommat karata pikkasen lapasesta. Sillo ku reenataan ni reenataan ja sillo ku levätään ni sillo knas levätään eikä tuusailla ylimääräsiä. Nyt oikeasti aion nauttia tästä viikosta ja ladata akut täyteen. Vaikka aamulla olikin pieni pelko takaraivossa siitä, että mitä tapahtuu jos nyt alan löysäilee. Peruskeissiä. Yleensä joku saamarin tauti pukkaa päälle alta aikayksikön kun ressi löysää. Nyt ei oo onneks mistään mitään ressiä joten eipä tarvi sitäkään pelätä. Vaikkakin kausiflunssaa on taas liikkeellä, mut se ei mun riesaksi nyt tule. Sen olen päättänyt. Tämän viikon kun jaksaa malttaa, niin saa kyllä paahtaa pää kolmantena jalkana kohti kevättä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti