tiistai 7. maaliskuuta 2017

Adios Espana en groet Nederland!


Yksinäinen pitkä tie, yksinäistä miestä vie…eiku. Lyhykäisen homeland take-offin jälkeen  pari viikkoinen meni ihan omasta edestään Deniassa aurinkolomalla. Njääh, mistään lomasta ei ihan ollut kyse. Tultiin Deniaan leireilemään viiden kuskin ja yhden huoltajan voimin.  Mulla oli tarkoituksena saada hyvä alkusysäys maantiekauteen, koska kisakausi pyörähtää käyntiin jo 11. ja 12.3. Belgiassa kansallisella maantiekisalla sekä UCI1.2 maantiekisalla. 

Kilometrejä jalkoihin ja tuntumaa ajamiseen cyclolla hinkkaamisen jälkeen tulikin 11 ajopäivän aikana ihan mukiinmenevästi.. Hieman toisenlaiselta tuntuu, kun on päässyt ajamaan lyhkäsissä ilman puhtoisen valkoisen taivaanlahjan vastusta. Vaikka kaverit hiukan naureskelivat mun pukeutumiselle (sentään toisella viikolla uskaltauduin ulkoiluttamaan albiinoihoani vaikkakin lisävaatetusta olikin takataskt pullollaan). Minusta villasukat ja villapaita olivat oikein oivalliset varusteet, vaikka ollaankin Espanjassa. Hieman pitää antaa kalpealle väriä, jotta voi edes vähän kehasta olleensa etelän lämmössä.






Hommat ei menny niinku strömssöössä. Kärsin leirillä hieman kotosuomen työrupeaman ja muun pyörityksen aiheuttamasta ressistä ja sen jälkimainingeista. Ilmeni täysin puhtaasti väsymyksenä, laiskuutena ja aikaansaamattomuutena. Onneksi se ei haittaa. Leirillä olemisen aikana sai kuitenkin hengähtää, siirtää ajatukset pois ja olla vain. Ja mikä tietty parasta, ajaa fillarilla. Meillä oli kyllä hassunhauska porukka ja voin kertoa, et vatsalihakset sai makosasti treeniä ihan itsestään. Migreeni, iskiasvaiva ja kauden eka pannutus teki kyllä osansa ensimmäisen viikon aikana. Eiiiiiipähän puuttunu äksöniä. Hieman latisti nuo issuet omaa mieltä apeaksi, kun niin kauan oli odottanut matkaanlähtöä ja sitte kun taas tuli lokaa naamalle. Vähemmästäki hienoinen savuvana nousi korvien välistä.





Eniveis. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneet treenit takas sen, että nyt menee muutama päivä palautellessa solmuja auki. Sunnuntain pitkän matkustuspäivän jälkeen oli palkitsevaa köllähtää vällyjen väliin napa täynnä kiinalaista.Olen siis löytänyt tieni uuteen pysyvään olinpaikkaan eli Hollantiin ja Stolwijkiin. More is coming later!!!
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti