Olin hieman mykkyrällä torstaina, kun kukonlaulun aikaan piti raahautua puukolle. Siinä kyllä puntti tutisi jännityksestä. Edellisestä leikkauksesta oli kuitenni muutama vuosi.Sillon vedettiin mätä umppari sisuskaluista. Nukutuksen jälkimainingit ei jättäny kovin positiivista muistikuvaa.
Operaatio tehtiin puudutuksessa. Onneksi sairaalan henkilökunta oli rennon rempseää porukkaa ja jännitys jäi leikkausalin ulkopuolelle. Puudutus oli jonkin verran kivulias ja lähinnä ällötystä aiheutti löysänä lötkönä roikkunut käsi. En halunnut olla silminnäkijänä operaation aikana, mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, kun kuuli koko ajan mitä siellä verhon takana tapahtui.
Parin tunnin päästä pääsin jo heräämöstä pois kyytiä odottelemaan. Operaatiossa naulattiin rustot paikoilleen ja ranne pistettiin puoleen väliin käsivartta yltävään puolikipsiin. Kuntoutusohjeet kouraan ja sormia liikutteemaan. Yllättävän kivuton tuo on ollut. Osasyynä varmaan vahva lääkitys. Kivunhoitona toimi myös puudutus, joka hävisi oikeastaan vasta parin päivän jälkeen.
Nyt alkaa sormissa olla tunto täysin. Saapi huolella jumppailla kättä, jotta liikkuvuus ja toimintakyky jokseenkin pysyy hyvänä. No mitäs pienistä, vaikka sormet näyttää just siltä, että olis valmiita heitettäväks grillin hiilille.
Läkkeet ovat olleet sen verran tujuja, että kivut on pysyny kurissa. Yllättävän hyvin tämän kanssa on pärjänny. Melkein kokonaan ensimmäisen viikon jaksoin malttaa levätä ja olla öllöttää ihan rauhassa. Kattoon syljeskely alko ottaa vähän jo kupoliin tuossa pari päivää sitten. Pientä turhautumista ollut ilmassa, kun ei konettakaan ole voinut hakata. Nyt onneksi näppis sauhuaa sukkelasti kolmisormijärjestelmällä. Pystyy jo vähän tekemään hommia.
Laakereillani en ole maannut suikaan. Hieman on täytynyt käyttäämielikuvitsta liikkumisen kanssa. Kättä pitää tosiaan liikuttaa, mutta tosi varovaisesti. Painoa ei saa laittaa ollenkaan ja kahvikuppi on raskain esine mitä saa nostaa (nyt ei kuitenkaan puhuta mistään meikäläisen perinteisestä litran leilistä).
Mun offari oli lyhyt ja ytimekäs, jonka aikana varsinaista pelkkää lepoa ei kuitenkaan tullut mitään mahdottomia määriä. Ennen leikkausta ehdinkin tehdä muutaman säpäkän treeniblokin ja nyt lepo tulikin tarpeeseen. Ihan erilailla on muijassa virtaa, kun on saanut lepuuttaa sekä mieltä että kehoa.
Nyt onkin Ronkaisen raittia tullut tepasteltua eeskahtaalleen. Tämän lisäksi oon keskittyny huoltaviin harjoituksiin ja lihaskunnon ylläptämiseen ihan kotikonstein. Tulipahan tuossa yks päivä rymyttyä takapihan hangessa tehden melkein viidensadan kyykkytoiston jumppailut. Niin, ei ne ideat ihan heti lopu. Ja ei ne lumityötkään jää tekemättä, onnistuu se yhdelläkin kädellä. Tuota lunta on tuprutellu muutaman päivän aikana melkoinen määrä. Pöljää hommaa.
Leikkauksen jälkeen mulla oli aluksi muka tosi avuton kädetön olo. Tämä on antanut asoihin hieman eri perspektiiviä, kun toinen käsi on lähes kokonaan poissa pellistä. Ihan sellaset arjen perusaskareet, kuten vaatteiden pukeminen, kenkien solmiminen ja hammastahnatuubin avaaminen on teettänyt ongelmia. Kyllä pitää hatua nostaa aika korkealle kaikille, jotka selviävät arjesta jonkun liikuntarajoitteen tms kanssa. Mutta mites se menikään, rajoitteet on vain omassa päässä.
Ja hei! Jos tosi hyvät jutut kiinnostaa, niin pistäkää snäppi seurantaan: rosaliina1. Tänään jo hieman sinne hehkuttelin, kun pääsen ajaa fillaria ekan kerran leikkauksen jälkeen. Tiedossa Cycloksen spinni vuoro, mut meikäläinen menee vaan fiilistlemään takariviin. Pikkuhiljaa viritellään sitten treineriä sisälle. Onnistuuhan se ajaminen ilman käsiä, jalkojahan sitä vaan tarvii. Sitä ei oneksi kielletty.
I have to admit that I was a bit nervous before operation. Last time I had surgery few years when my rotten appendix was removed. Anesthetic wasn't so nice experience. I can still remember that feeling after woke up. Disgusting.
This time operation was different. I was awake during the whole surgery and felt nothing in my arm. Cartilages nailed back in the right position. My hand looked like a dead fish so it was better not to watch what the doctor was doing. Although operation was really interesting experience 'cause I heard all. Whole atmosphere in operation room was relaxed so suspense wasn't necessary.
I was ready to go home after three hours. Now I have to use this plaster two more weeks and then start rehabilitation. I got already some movement what to do. In this moment recovery has gone alright, thanks to medication keeping most of the pain away. And fingers are moving almost normal. Finally can also use keyboard again and that's make working easier.
First week went just like chilling and hanging around. I was a bit frustrated just sitting inside so I started to do walking trips to my home surrounding and carefully some home strength and mobility training. I just have to beware my hand. Normal sized coffee cup is the heaviest thing I can lift. But that's not a problem. It's been snowing heavily here so yard lumbering with one hand also been good exercise.
I had short off-season. Whole autumn has been really busy with all work and training. I did some really good trainingplogs before operation. I think this short period is really good to my mind and body. Patience, patience, patience.
Just after operation I felt like really helpless. Every normal daily-life routines was so difficult and slow to do with just one hand; clothing, binding shoelaces, opening toothpaste... This gives some different way to thinking. Have to give huge credits to all who are surviving daily-life with some disability. But in the end, struggle is just in your own head.
Btw! If you want to follow my really good stories, add rosaliina1 to SC. I mentioned there about starting indoor training next week. And yesterday I was riding in my local cycling team's spinning training first time after operation. So much fun! Yay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti