Here I go again!

Check that face! @https://www.invisiblehillcycling.com/

Osimoilleen kuukausi takaperin oon jukaissut tekstiä edellisen kerran täällä blogin puolella. Syy on melkein ilmiselvä, sillä en ole ehtinyt pään hakkaamiselta suoltaa törkeyksiä ja kamalaa avautumista tänne somen puolelle. No ei, vaikka pinnaa on kiristänyt ja hermoja hiertänyt, en ole lyönyt ohtaani pitkin seiniä, vaikka mieli olisi tehnyt. Tuon oman kupolin jumppaaminen on vienyt kuitenkin aika paljon voimavaroja, mutta nyt tuntuu paremmalta kuin pitkiin aikoihin! Päänuppi pysyy hyvin kasassa, mutta entäs ne ajojalat? Kadoksissa, mutta eiköhän nekin sieltä esiin vielä kaivella.

Niin, kulissien takana on kuohunut, enkä liiemmin ole sen takia viitsinyt somea päivitellä, täysin ymmärrettävästä syystä. Pelkästään arkipäivän läpivienti on ottanut voimille, eikä siihen liiemmin paljon ylimääräisiä juttuja ole itselle halunnut ottaa. Ja tauko kaikesta pyöräilyyn ja urheiluun liittyvästä teki  enemmän kuin hyvää. Kiitos ja anteeksi heille, jotka ovat tämän ailahtelevan ajanjakson vierellä kulkeneet ja potkineet tätä muijaa persuksille.

No mutta mitäs tässä menneen kuukauden aikana on tapahtunutkaan?

Suomeen tosiaan palattuani palloilin muutamaan otteeseen lääkärin vastaanotolla, joilloin alettiin hoitamaan kropassa pesiviä tulehduksia. Suuri kiitos tästä Kallion Petrille Mehiläiseen asiantuntevasta tuesta! Kuitenkin parin viikon sisään lääkkeet eivät tehonneet odotetusti, vaan marssin sitten uudestaan vaatimaan hoitoa. Lopputulemana nyt hoidetaan kytevää astmaa ja tuplattiin allergialääkitys. Huhhei, eipä siinä mitään, henki kulkee jo lähes normaalisti, mutta tehot ovat edelleen hukkateillä. Paras juttu tässä on se, ettei joka ikinen kerta lenkille lähtiessä tarvi miettiä, että tukehtuuko ojan penkalle tai saako yöllä henkeä vai mitä tapahtuu. Hieman pelottavaa.

Kevyesti aloin sitte pari viikkoa takaperin ulkoiluttamaan itseäni ja pyörääni, ihan kevyesti heilutellen jalkoja tunnin aina kerrallaan. Tunne oli kuin bambilla heikoilla jäillä, ihan kuin ei koskaan olisi pyörällä ajanutkaan. Keskari huiteli päätähuimaavasti reilussa kahdessa kympissä, mut so what! Nautin, niin nautin taas siitä tunteesta, kun pääsi viilettelemään ulkoilmaan. Päätin sitten osallistua SM-kisoihin, jotka todellisuudessa kolkutteli aivan liian aikaisin kuntoon nähden. Mutta minuapa ei kiinnostanut se, että pyörä ei liikahtanut mihinkään. Tärkeää itselle oli se, että saisin sen apinan pois selästä ja pääsisin viivalle, oli kunto mikähyvänsä. Pari kovempaa treeniä ennen SM-kisoja ja kone yski huolella. 

Kisoihin oli helppo lähteä, kun ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita tai sen kummempia odotuksia. Miten niitä olisi voinut edes ollakkaan, koska valehtelematta olen huonnoimmassa kunnossa tällä hetkellä mitä koskaan. Mitäpä tätä tosiasiaa kaunistelemaan. Sen kyllä jokainen tietää että jos olet monta kuukautta enempi vähempi kipeänä ja harjoittelematta, ei siinä ainakaan mitään superkompensaatiota ennen tärkeää kisaa pääse syntymään. Tavoite oli lähteä viivalle ja molempina päivinä se toteutui.

Team Toni&Toni. @https://www.invisiblehillcycling.com/

Viime viikonloppu eli 29.6.-1.7. oli suomalaisen maantiepyöräilyn juhlaa, kun Noormarkussa kisailtiin maantiepyöräilyn herruudesta niin tempossa kuin yhteislähdössä. Ihan itseäkin huvittaa oma suoritus perjantain aika-ajossa, kun kirjaimellisesti en päässyt mihinkään. Ajelin semmoista reipasta lenkkivauhtia, mutta olin silti tyytyväinen, vaikka jäinkin tuloslistan häntäpäähän. Sentään ajoin ja pääsin maaliin! Mieltä lämmitti se, että tiimi pokkasi lähes kaiken mitä oli jaossa; niin henkilökohtaisessa kuin joukkuekilpailussakin kaksi kirkkainta mitalia. Go girls!

@https://www.invisiblehillcycling.com/

Lauantaina maantiestartissa oli lähes ennätykselliset reilu kolmekymmentä muijaa viivalla. Joukkueen taktiikka oli selkeä; dominoikaa, ajakaa muilta jalat ja varmistakaa siniristipaita. No niinhän siinä kävi, että Lotta uusi mestaruutensa seitsemännen kerran peräkkäin. Hatunnosto meidän tytöille, jotka pistivät itsensä tiimin puolesta likoon. Oma jalka oli yllättävän hyvällä syönnillä, alussa olin tovin aikaa karkuteillä CCH:n Koskelan Elinan kanssa, jonka sain vanaveteeni iskuni jälkeen ensimmäisen kierroksen lopulla. Pidettiin hyvää paritempoa keulilla eron ollessa pääjoukkoon parhimmillaan puolisen toista minuuttia ja pistettiin muut ajojahtiin tuhlaamaan omia voimia. Pääryhmä ajoi meidät ylös ja meidän tytöt jatkoi iskutusta. Tein siinä sitten käskystä vielä pari leadoutia ja ajoin itseni jalattomaksi. Heitin sivuun juuri ennen viimeistä kierrosta. Tuloksissa dnf, mutta se fiilis mikä jäi ajamisesta oli sinänsä voitto minulle. Vaikka SM-kisat ovatkin tietynlainen tason mittari, mutta itselleni oli nyt tärkeämpää todistaa se, että huonosta vireestä ja kunnosta huolimatta pystyin antamaan panokseni joukkueelle. Enemmän saan siitä, että teen hyvän suorituksen, kuin peesaamalla mahdollisesti saisin paremman tuloksen. No thanks tässä vaiheessa, kun pyrkimys on parempaan kisakuntoon loppukautta ajatellen.

Those emotions with good frieds!

Team Toni&Toni, you rock girls!

Linkistä vielä pääsee katsomaan, miten ne mitalit meni maantieajossa jakoon.

Nyt sitten viritellään taas ennen seuraavaa strattia, joka on SM-kortteli tämän viikon perjantaina. Mestaruudet ratkotaan Vantaalla klo 14 alkaen ja kisapaikkana Heureka. Kisa ajetaan SM-viikon yhteydessä ja samassa pihapiirissä pääsee katsomaan trialpyöräilyn taiturointia.

Siitä sitten melkein suorinta tietä naapurimaahan eli Ruotsiin ajamaan kesän yksi klassikkokilpailu, U6 Cycle Tour. Kuusi päivää, kuusi kisaa. Siinä on taas tapahtumaa kerrakseen. Tästä turneesta lisää myöhemmin! 

Eli nyt palataan normaaliin päiväjärjestykseen reenaamisen osalta. Hyviä kisoja siinä sivussa ja loppukaudeksi kova isku päälle! 

Cycling is also having fun and supporting each other (Laura Vainionpää)! @https://www.invisiblehillcycling.com/