U6 Cycle Tour 2018

Juttuhan meni niin, että edeltävä viikko ennen Ruotsin keikkaa, vedin kovan viikkosetin alle, joka huipentui sitten SM-kortteliin. Viikon aikana tuli vedettyä kehittävää reeniä alle kuin pullopersesika. Korttelista ei sen enempää, sillä käteen jäi vaan jäätävän kokoinen mela ohtaan. Reitti olisi ollut minulle kuin nyrkki silmään, mutta tyhjillä jalkapusseilla ei pitkälle pötkitty.

No jokatapauksessa Ruotsiin lähdettiin niin sanotusti avoimin kortein. Oma kunto on vasta hiilautumassa pikkuhiljaa kevään tasolle, joten minkäänlaisia odotuksia tai tavoitteita ei reissulle asetettu edes. Se oli tiedossa, että eeppisen hauskaa reissusta tulisi, kun kerran tiimin muijien kanssa matkaan lähdettiin. Pääasia oli lähteä pitämään hauskaa ja nauttimaan kisaamisesta.

Tidaholmassa pidettä kuuden päivän rääkkiajot ovat aikalailla jo yksi kesän klassikkokisoista. Kuusi päivää,kuusi erilaista etappia ja liuta kovia amatöörejä viivalla. Mitä sitä muuta voi odottaakkaan kuin hapokasta ja ratkiriemukasta menoa? Sitä minäkin.

Meiltä oli mukana minun lisäkseni Heidi "Hazardi irtiottaja" Onger sekä Ida "nokkela mäkikauris" Sten. Huollosta vastasi pääosin Jyrki Terävuo ja Jukka Aalto, sekä tuttuun tapaan myös Aintilan perhe oli kisareissulla.

Etapit alkoi perinteisesti lyhyellä 3,2 km mittaisellä ylämäkiprologirykäisyllä, jossa varmasti sai puskettua ylimääräiset jännityshöyryt pihalle ja maitohapot korviin asti. Tuloslistalla keikuttiin hyvissä asemissa ennen ensimmäistä maantie-etappia.

Naamat oli enemmän kuin messingillä ensimmäisen maantiekisan jälkeen hienon tiimiajon jälkeen. Vaikka meno olikin pääporukassa rykivää ja sangen hermostunutta, mutta se ei paljoa hetkauttanut. Kaikki inhottavat kasat onnistuttiin välttämään oikealla sijoittumisella ja aktiivisella keulatyöskentelyllä. Heidi loisti taas omintakeiseen tyyliinsä kiusaamalla muita hatkayrityksillä. Radalla oli yksi isompi nousu ja vauhdikas hiekkatielasku, jossa porukka aina rakoili, mutta yleensä ensimmäinen maantie-etappi päättyy massakirii, niin tälläkin kertaa. Ida ja minä päätettiin pelata upporikasta ja rutiköyhää viimeisillä kilometreillä pistämällä kahden kuskin kirijunan pystyyn. Ida veti kuin heikkopää, mutta isompien tiimin hengittäessä niskaan jouduin avaamaan kirin hieman liian aikaisin ja jouduin vielä ennen kalkkiviivaa käsirysyyn. Muijjilla oli mieltäylentävä päivä. Ensimmäisestä pidemmästä siivusta selvittiin, mutta toivottiin samalla ajojalan olevan edelleen syönnillään!

Teamin taktiset askelmerkit nassahtivat kolmannella etapilla taas sujuvasti paikoilleen. Edessä oli mäkinen etappi ja polttava helle ei tehnyt ajosta ainakaan helpompaa.
Ensimmäinen kierros (matka 3x31km) mentiin pelotonissa aika lailla kyttäillen ja käsijarrulla semmosta lepposta lenkkeilyvauhtia ensimmäisiin mäkiin asti. Toisella kierroksella kuskit heräsivät kunnon kissa-hiirileikkiin, kun iskuja alkoi sadella vuoron perään, useaan otteeseen myös allekirjoittaneen omasta aloitteesta. Sama meno jatkui myös viimeisellä kierroksella. Mäkiin tultiin vauhdilla, kun kärki koitti tiputtaa peesarit takahatkaan narisemaan.

Toni&Tonin raidat keikkuivat alusta asti hienosti keulilla. Tytöillä oli jälleen kunnon työpäivä kolmen hengen joukkueella isompia tiimejä vastaan. Ajamaanhan tänne on tultu! Ajoin aktiivisesti kaksi viimeistä kierrosta lähtien iskuihin mukaan ja tekemällä omia yrityksiä. Yhden iskun päätteeksi Heidi "Hasardi" Onger päätti lähteä hatkaan saaden peräänsä ruotsalaisen kuskin. Siinä sitten Idan kanssa tulppailtiin keulilla ja karkulaisten hatka pysyi hyvän tovin pelotonin etupuolella. Pääjoukko oli aikansa hämmennyksissä, ennen kuin lähti takaa-ajoon.

Ida hienosti ajoi porukassa ja pääsi tuoreemmalla jalalla viimeiseen maalinousuun. Ida todisti upeasti mäennousukykynsä pokatessa itselleen kymmenennen sijan! Loistavaa työtä! Heidi ajoi myös pääporukassa maaliin ja meikäläinen tyhjiksi tykitetyillä jaloilla tuli pääporukan perässä maaliviivan yli.

Torstain kortteli tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kahden kilsan mittaiseen kierrokseen oli ympätty niin vauhdikasta suoraa kuin kimuranttia kurvia. Sehän tiesi, että alusta asti pidettiin kovaa vauhtia ja niin myös tehtiin. Kovasti oli keulalla kuhinaa, mutta tytöt pystyivät aktiivisesti seuraamaan kärkeä. Ajoitin nousuni tällä lertaa hyvin hampaat irveessä jalkojen huutaessa hoosiannaa, kun viimeisestä kurvista loppusuoran auetessa pääsin aloittamaan pitkän kirin viidenneltä paikalta jonossa. Sieltä väkisin napsin pari sijaa ja kuittasin maalivivvan kolmantena. Voi sitä riemun määrää! Finally jotain hyvää tähän risukasaan! Ida ja Heidikin tulivat maaliin hienosti pääjoukn etupäässä. 

Perjantain maantie-etappi tarjoili edelleen helteisessä kelissä melkoista romurallia, kun reitti kulki peltojen välissä ylös ja alas huonokuntoisilla teillä. Mäkeä oli luvassa koko matkalle. Tiedossa oli viikon kovin rypistys, sillä takana oli jo kuitenkin muuama kilometri kisattu jo valmiiksi. Paikoitelleen tie oli tosi huonossa kunnossa ja pitkissä laskuissa sai olla kieli keskellä suuta, että pysyi edes jotenkuten tiellä. Idalla ja Heidillä mäki nousi mallikkaasti ja niin irtosikin meidän mäkikauriille Idalle pääporukan kirissä 9.sija! Heidi tuli hienosti pääporukan takana maaliin. Minä jouduin taipumaan äkillisistä terveydellisistä syistä ja pyörittelin takahatkassa takaperin maaliin.

Ennakkoasetelmat enteilevät kokonaiskisassa Idalle hyvää, kun hän oli ajanut prologin vahvasti ja pystynyt suoriutumaan jokaisesta yhteislähdöstä kunnialla. Heidi jatkoi tempossa tasaista suorittamista niin kuin jokaisella muullakin etapilla. Kärsin edelleen terveydellisistä ongelmista, joten lähdin  starttaamaan tempoon vain puolivaloilla.

Ida piti pintansa ollen tempossa 13. ja näin ollen pystyi turvaamaan kokonaissijoituksen juuri kymppisakissa! Mahtavaa! Heidi ja Rosa olivat sijoilla ynnämuut.

Tiimin värejä nähtiin niin kisan aikana kuin podiumillakin, kun onnistuin torstain kovalla ajolla saamaan tiimille podiumpaikan torstain korttelissa!

Kokonaisuudessaa reissu oli tiimin kuskeille onnistunut, sillä pystyimme vähäisestä lukumäärästä huolimatta tekemään itsemme näkyviksi kisan aikana ja olemaan enemmän kuin aktiivisia sekä tekemään kisasta kisan. Yksittäisillä etapeilla onnistuttiin nimen omaan suorituksissa vaikka se ei välttämättä tuloslistalla näykään. Pyöräily on tästä syystä metka juttu, sillä tuloslista ei välttämättä suoraan kerro sitä mitä kisan aikana tapahtuu!

Lätkäjätkävilleä ei vielä viikon aikana ole kuunneltu tarpeeksi, joten sen tietää mikä Skodan kajareista kotimatkalla raikaa!

Iso kiitos ja kumarrus ja anteeksipyyntö meidän huollolle, kun ovat meidän kälätystä jaksaneet kuunnella ja pyöriä rassata! You rock!

Muutenkin U6 Cycle Tour on tapahtumana hieno. Ikäluokat ovatihan pikkujunnuista senioreihin. Myös paljon muita suomalaisia kuskeja oli lähtenyt mukaan ottamaan mittaa toisistaan näihin karkeloihin. Kannustusta sai yllin kyllin reittien varsilla. Kisa on tasoltaan sopiva, tarpeeksi haastetta ja varmasti helpolla ei sijoitukset irtoa. Ja mikä parasta, kelit oli tänä vuonna kohillaan, vaikka jatkuva paahtava kuumuus toikin lisämausteensa kisan kulkuun.