11/14.

11/14.

Se oli siinä. Tänään vedettiin viimeinen varsinainen tehopäivä. Viimeiset kolme treeniä vedetäänkin lättyä ja viimeinen vauhtitreeni joko perjantaina taikka lauantaina. 

Maanantaina käytiin 125km ja ensimmäinen kerta mulle kun kiikuttii Curan nousu (545m, yht. Nousua 1100m). Eilinen meni sohvan nurkkaa kuluttaen ja haaveilen tienpäälle pääsystä, sillä vettä ropisi päivän mittaan sen verran, ettei tohdittu ehdoin tahdoin lähteä paleltumaan ja katselemaan vehkeitä.

Palatakseni tähän päivään, seurueemme kasvoi kolmella kuskilla ja suunnattiin vuorille. Päivän saldona 165km, rapiat 3100 nousumetriä. Reitti kulki Pikku-Sollerin, tunnelinousun sekä Sa Calobran kautta. Suosittelen kyseistä reittiä niille, jotka haluavat reidet laulamaan kunnolla hoosiannaa. Ja toki lisäksi näkee saaren parhaat puolet satulasta käsin, nimittäin maisemat on ihan ilmiömäiset!  Tänään kiusana oli kyyyyyylmä tuuli, joka riepotteli välissä kovinkin ottein. Esimerkiksi tunnelinnousussa edellä ajanut isompi kaveri otti puhurissa hiukka sivuaskelia ja oli jo melkein nokillaan tiellä poikittain...

Ahhhhhh mitä ihanaa herkkua! Tällä erää siis kovimmat päivät ovat takana päin ja valehtelisin jos väittäisin ettei tuntuisi missään. Kyllä nimittäin tuntuu ja saakin tuntua. Nousut kulki kyllä suhteellisen hyvin vielä ja makia palkinto paluumatkalla oli päästä pyörittämään jengaa rennosti myötätuulen antaessa lissää vauhtia rattaisiin.