#currentmood

Hermojen ruuvvi on onneksi löystynyt jo muutaman asteen viime viikon aikana. Pientä turhautumista ja malttamattomuutta on kyllä ilmestynyt tilalle... On se hankalaa pidellä ohjaksista kun mieli nii tekis tien päälle mutta kun ei niin ei. Nälkä kasvaa syödessä, eiku?

Sentään kovin ajatusten oravanpyörä on hilijakseen hellittänyt ja aika ajoin oon pystynyt paremmin kuin hyvin ottamaan iisisti ja siirtämään ikävimmät ajatukset taka-alalle käsiteltynä piiloon. Melekosta pyöritystä tää rumba on vielä ollut, olotilat on vaihdelleet rajustikkin puoleen jos toiseen. Senpä takia sairasloma rasituskiellon lisäksi oli kerrassaan fiksu ratkaisu ja vetäydyinkin viikoksi omaan rauhaan kotipuoleen vetämään henkeä.

Liikkuminen ja treenaaminen vie niin ison osan mun päivittäisesta arjesta ja kun yhtäkkiä nakki napsahtaakin rasituskiellon muodossa, sitä on melkoisen ymmällään, hela kroppen ja päänuppi siinä sivussa. Miten sitä täyttää päivän kerta treenit on pistetty hyllylle ja töistäkään ei oikein tuu mitään. Muutenkin kun en malta pysyä hetkeäkään aloillani, vaan viuhdon menemään ympäriinsä tuli perssieen alla all the time. Aluksi olo oli kuin pakkopaidassa. Ahisti, turhautti, ketutti ja mitäköhän vielä...kaikkea siltä väliltä.

Mut sitten pistin uuden vaihteen silimään ja käänsin ajatusmaailman päälaelleen. Tilannehan kaiken järjen mukaan kannattaa nähdä MAHDOLLISUUTENA  eikä esteenä. Mulle pahinta on se, jos jään junnaamaan kaikkiin niihin negatiivisiin fiiliksiin ja jään voivottelemaan ja työnnän pään puskaan itsesyytöksissä sun muissa tuskissa. Veikkaan, että monella muulla on sama tilanne. Realiteettihan on, että homma junnaa oikeasti paikallaan siihen asti kunnes selvyys ja ratkaisu selviää. Eikä se tilanne murehtimalla ainakaan parane, päinvastoin. Tilanne on mikä on ja sen mukaan on mentävä. Ratkaisevaa on se, miten olemassa olevan ajan oikeasti hyödyntää. Valitsin tässä kohtaa sen toisen vaihtoehdon.

Viime aikoina olen oppinut:

- reagoimaan kropan antamin signaaleihin herkemmin (opetellut erottamaan eri tuntemukset ja olotilat toisistaan)

- en ole pakolla keksinyt tekemistä (tälle sekunnille justiin ei tarvi tarttua siihen imurin varteen jos siltä ei tunnu ja jokunen rästi hommakin on jemmassa, mut en oo kyenny aktiivisempaan aivotoimintaan viime aikoina)

- olen nukkunut enemmän (huomatavasti paremmin muutamina öinä)

- muun liikunnan iloa (rauhalliset iltakävelyt luonnossa taikka ihan vaan juurtajaksainen lihashuolto)

- nauttimaan hetkestä; esim. päikkärit kehiin kun siltä tuntuu

- pitämään unirytmistä kiinni ( okei, en ole edes jaksanut valvoa ja aamulla olen herännyt aikaisin)

- puhumaan (vertaistuki ja tuki muutenkin on tärkeää)

- arvostamaan myös lepoa (lihakset ainakin on hyvin palautuneet kaikesta kovasta treenaamisesta)

- hellittämään yltiöpäisestä itsekurista (itsekuri on ja pysyy, mutta ei ole niin haudan vakavaa jos syö esim. ylimääräisen omenan päivässä taikka ihan vaikka kaksin kappalein)

- vain olemaan; syöminen ja pötköttäminen on aika jees myös välillä

- voin ulkoiluttaa työvälinettä ihan silleen miten parhaimmalta tuntuu (kivun sallimissa rajoissa tietty ja ilman minkäänlaisia paineita tässä kohtaa)

- olemaan ressaamatta turhista asioista tai asioista ylipäätään

Meinasin tähän loppuun pläjäyttää viikon kuvasaldon ja oon hiukan huvittunu. Mitäköhän mä oikeesti oon muuta tehny ku syöny? Ainaki sitä ihan urakalla jos ei muuta :D