perjantai 13. toukokuuta 2016

Haavoittuvuudesta

Kilpaurheilu on parhaimmillaan ja karuimmillaan määrätietoista työskentelyä 24 / 7. Focus on siinä, miten kehittyä aina vain paremmaksi ja saavuttaa ne asetetut tavoitteet ja unelmat. Kello kiertää oman navan ympäri ja on periaatteessa pakko olla hitusen verran itsekeskeinen ja mennä oma nokka edellä eteenpäin.
Yksikin kohtalokas virheliike, epäonni, väärässä paikassa oleminen väärään aikaan... ja se oliki sitten siinä. Mitäpä sitten, jos kaikki loppuukin ihan silmänräpäyksessä ilman ennakkovaroituksia? Kuinka moni tavoitteellinen, täyspäiväinen urheilija on tehnyt itselleen plan B:n tai C:n, kun niin takuuvarmasti suunniteltu polku katkeaakin aivan yllättäen.

Loukkaantumiset, sairastumiset ja muut vastoinkäymiset kuuluvat niihin riskitekijöihin, joita urheilija voi matkallaan kohdata ja monesti kohtaakin. Urheilijan elämä on hyvinkin haavoittuvaista ja on hyvä kehittää back-up plan. Omat vastoinkäymiset on saanu pohtimaan näitä asioita enemmänkin, varsinkin nyt. Siksipä olen ehkä tietoisesti taikka tiedostamatta tehnyt tiettyjä valintoja tässä matkan varrella niitä sen enempää spekuloimatta.
.
.
.
.
.
.
Tässä parin viikon aikana ollaan menty kyllä tunneskaalan laidasta laitaan ja mieli on muuttunut lähes jokaisen viiden minuutin jälkeen. Siitä tietää, että on henkeen ja vereen kilpailijaluonne, kun tulta ja tappuraa uhoten olen ollut menossa pää kainalossa starttiviivalle, vaikka se pää hädin tuskin edes on pysynyt siellä kainalossa. Tunteiden ja järjen erottelu on käynyt viime aikoina kyllä työstä ja puntarin vaakakupit ovat vuoron perään kallistuneet jompaan kumpaan suuntaan melko voimakkaastikkin. Välillä oman kehon tuntemukset ovat olleet toisarvoinen seikka ja kilpailuvietti ja suoranainen  pakonomaisuus ovat menneet kaiken edelle.
Riskejä täytyy välillä ottaa, mutta tyhmiä riskejä ei. Niin kuin täällä kairalla on tapana sanoa, tyhymä saapi olla muttei pölijä...

Meillä on vain yksi elämä täällä. Välillä täytyy pysähtyä miettimään niitä oikeasti arvokkaita ja tärkeitä asioita. Vaikka tällä hetkellä koko 24 / 7 onkin keskittynyt tähän urheiluun, on silti sellaisia elämän osa-alueita, jotka tuppautuvat välillä jäämään liian vähälle huomiolle, ainakin allekirjoittaneella. Terveys kiilaa tässä kohtaa ykkössijalle. 

Hankala paikka se kyllä on. Ja myönnän, että on tuntunut siltä kun maailma kaatuu ihan just siihen paikkaan ja seinät kaatu päälle ja maa katoaa jalkojen alta jajajajja.... kun en päässytkään nyt suunnitellusti viivalle starttaamaan. Varsinkin, kun on tottunut menemään päättäväisesti tavoitteita kohti. Olen miettinyt, prosessoinut, analysoinyt ja käynyt keskustelua itseni kanssa vaikka ajatukset karkailevat ja eivät millään meinaa pysyä pois tunnemyllerryksestä eikä oikeesti aina oikein tiedä mitä pitäs ajatella ja mites pitäs menetellä. Kukaanhan ei tiedä miltä oikeesti tuntuu paitsi itse. Ehkä jaksan tämän pari viikkoa hampaita kiristellen pidellä käsijarrua vielä ja odottaa parempaa huomista. Se nyt on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, vaikka tuntuukin ihan loputtomalta suossa tarpomiselta. Täytyy etsiskellä niitä valon pilahduksia ja keskittyä nyt muihin asioihin. Ei se tehty työ valu ihan heti hukkaan.

Tilanne on nyt siis se, että kova treenaaminen ja kisat on pistetty jäihin siksi aikaa, kun terveystilanne selviää. Turun katastrofin jälkeen on ilmennyt uusia mutkia matkaan, jotka tarvii lisätutkimuksia yläkerran osalta (tässä kohtaa muutama läheinen on keventänyt tunnelmaa sanoen: "no ompa hyvä, että sun korvien välistä löyty sentään jotakin". Yeah, thanks!). Mistään kamalan vakavasta tuskin tässä on kyse, mutta on hyvä poissulkea kaikki riskitekijät ennen palaamista täyspainoiseen harjoitteluun. 

Askelmerkit on sovitettu uudelleen ja sekös nyt tätä mielen sekamelskaa helepottaakin. On jo mitä odottaa! Nälkä kasvaa syödessä ja kilometrejä tulee riittämään vielä tälle kesälle ihan yllin kyllin! Oon kääntynyt kuitenkin vahvasti optimismin puolelle ja hyppään heti täysillä pyörään mukaan, kun lupa vaan tulee. Mutta siihen asti, nautin pohjoisen lämpimistä kevätpäivistä ja rennoista fiilistelylenkeistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti