Kaikki on päästä kii

Asiat ei todellakaan oo nii yksinkertaisia. 

Paperilla ne näyttää nii hemmetin simppeleiltä, suorilta pensselin vedoilta valkoisella arkilla.

Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kukaan muu ei pääse sun korvien väliin kertomaan mikä on totta ja mikä ei. Mikä oikein, mikä väärin.

Kuori pullistelee, paineet purkautuu sauhuten poksautellen tärykalvot mennessään. 

Sä vaan katoat, hukut omaan ajatuksen virtaan. 

Loppupeleissä Sä oot itse se ainoa este menestyksen tiellä. Olet sitten fyysisesti vahvempi taikka heikompi, Loppusilaus on päästä kii.

Negatiivisten tunteiden ja fiilisten muuttaminen positiiviseksi ajatteluksi on vaikeaa sellaiselle, jolla on paha tapa määrittää itseään tuloksen tai suorituksen kautta. Epäonnistuminen on pahinta myrkkyä. Ei oikeastaan häviäminen vaan itsensä pettäminen, itseensä pettyminen. "Olisit pystynyt paljon parempaan, Pulla."

Positiivisen asenteen kääntäminen autopilotille vaatii raskaan ajatustyön. Herkälle, tunteelliselle, ajattelevalle ihmiselle ajatusten ja tunteiden lokerointi voi olla haastavaa. Toisille se on helppoa, työntää asiat syrjään niitä sen kummemmin miettimättä. Sitten on meitä, jotka miettivät, pohtivat, pyörittelevät ja analysoivat. Se on rikkaus, vahvuus, kun sen osaa käyttää hyödyksi. Ei auta ohje: älä mieti turhaan, älä ressaa, unohda ja mene eteenpäin. 
Ehei, ei se mene niin. Omaa mieltä ja toimintatapaa ei voi niin helposti muuttaa, mutta voit löytää sopivat työkalut niiden työstämiseen ja vahvistamiseen. Toimintatapoja ja työkaluja on riittävästi.

Ja ehkä myöskin tää korvienvälijuttu on hieman vaijettu asia, tabu. Eihän kukaan nyt halua hullu-leimaa otsaan. Tästä on hieman monimutkaisempaa keskustella ja ehkä urheilijan myös itsellään myöntää. On jotenkin helpompaa vedota päivän fyysiseen kuntoon, kuin päänupin hajoamiseen. Tää ei missään nimessä ole yhtään hävettävä tai väheksyttävä seikka, päinvastoin. 

Puhuminen on mulle parasta lääkettä. Asioiden ääneen sanominen auttaa jäsentelemään ja ymmärtämään pään sisäisiä aivotuksia. Monestikin ne saavat sitten kirkkaamman sävyn, kun ne sanoo ääneen. Ei tää nyt niin paha juttu ollutkaan. 

Teoriassa tavallaan tietää miten asiat saa muutettua, mut käytännön toteutus on hankalampaa. Miten paljon oman pääkopan toiminnalla onkaan vaikutusta isomman kuvan toimivuuteen. 

Omalta kohdaltani tää tarkoittaa sitä, että on hankalaa olla tyytyväinen edes pienenpieneen onnistumiseen. Välissä täytyy muistuttaa itse itseään (vaikka yleensä tässä kohtaa sen tekee muut), että ei Roomaakaan yhdessä yössä ole rakennettu. Se johtuu siitä, että kehittymisen tarve ja tuloksen tekeminen on prioriteettirjestyksen kärkipäässä. Kun tavoitteet on asetettu, niiden eteen tehdään ihan saamaristi töitä. Itsesääli ja itsensä mollaaminen ovat myrkyn oleelliset ainesosaset ja päämäärän saavuttamisen esteenä. Mene askel kuplasta poispäin ja näe jo ne saavutetut tulokset ja onnistumiset. Pistä toiseen vaakakuppiin ne asiat, jotka ovat hidastaneet kulkua. Kumman kupin annat kallistua enemmän?

Monet painivat jossain vaiheessa epävarmuuden ja huonommuuden tunteiden kanssa. Selätykseen ja niskalenkkiin on heittää muutama vinkki kehiin:

Ole itsellesi armollinen. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Kehitä itseäsi askel kerrallaan. Anna tunteiden tulla ja käsittele, pura ne heti auki. Kaikista vaikeista vastoinkäymisistä huolimatta tiedät mihin olet menossa, tavoite on kirkkaana edessä. Jätä muiden arvostelut omaan arvoonsa. Katso peiliin, kehu itseäsi. Se ei ole itserakasta, vaan itsensä arvostamista ja hyväksymistä.