Ladies Tour of Norway

Norjan keissi on pulkassa. Tähän alkuun isot kiitokset koko meidän maajoukkueelle ja huoltajille. Porukan henki oli vailla vertaa ja tukea että kannustusta riitti. Lisäksi täytyy norskeja sen verta myös kehua kisajärjestelyistä. Kaikki toimi paremmin ku hyvin! En muista kisaa, joka olis yhtä hyvin järjestetty kuin täällä.

Kisaturnee oli keleineen ja reitteineen hyvin haastava ja viivalla oli tosi kovatasoista porukkaa. 
Tässä vielä linkki järjestäjän sivulle, sieltä tarkemmat speksit ja tulokset jokaiselta etapilta.

Muut joukkueen kuskit edustivat hyvin suomalaista naispyöräilyä varmoin tasaisin tuloksin. Mulla meni koko kisaturnee suorastaan enemmän kuin poskelleen.

Perjantain Etappi oli melkoisen painajaismainen. Kylmä keli ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Tiet oli täynnä vettä ja suu täynnä hiekkamössöä. Pyörä oli vaikea hallita kovassa vauhdissa ja tiet oli kuin liukumiina. Tättärää ja Törmäsen tytär mennä muksahti nurin kisan keskivaiheilla näyttävästi nurin. Kova tälli rotvallin reunaan perse edellä. Huoltajat oli salamana paikalla ja niin alkoi armoton takaa-ajo.
Sama meininki jatkui eilisessä etapilla, kun jo 20km lähdöstä taas meikäläinen kynti norjalaisen pikitien pintaa. Edessä pari kuskia kolaroi ja mä tietty siihen samaan läjän. Taas vasen puoli otti damagea. Mähän en keskeytä ellei ole pää kainalossa. Siispä taas painettiin tiukkaa peesiä huoltoauton takalasissa kiinni. Eilinen osoitti taas, kuinka olosuhteet voi muuttua silmänräpäyksessä. Taas tuli vettä ku sieltä itsestään. Oon ajanu aikasemmin pahassa kelissä,no probleemo, mut tää oli jo kyllä melekosen hc.
Nihkeetä oli lähteä tänään viivalle. Tällit haittasi ajoa ja edellisten päivien takaa-ajo painoi reisissä liikaa. Enää ei rahkeet riittänyt. Silti sain jokaiselta etapilta tuloksen.

Toki harmittaa ku pientä oravan talvella, jolla on käpy jäässä. Mut sattumukset kuuluu tähän lajiin, harmi vaan että ne sattui juuri tähän kisarupeamaan. Pahemminkin olisi tietty voinu sattua. Pyörä kunnossa ja nahka uusii onneksi melko nopsaan. Henkiset kolhut nyt vaatii hieman enemmän aikaa. Nuolen haavani jälleen ja nostan leuan pystyyn. Periksi ei anneta vaikka mikä olis. Se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Tästä on hyvä jatkaa. Ens viikolla odottaa maailmancuppi.

Kuva: Henry Saarelainen