sunnuntai 16. lokakuuta 2016

World Championships




Täytyy sanoa, että vieläkin olen hieman pyörällä päästäni eikä se johdu kyllä tästä kuumuudesta. Aurinko ei pehmentäny päätä tällä kertaa. Fiilikset ovat vain niin sanoinkuvaamattoman mahtavat että en edes tiedä mistä aloittaa! Suomelle ensimmäinen aikuisten maailmanmestaruusmitali maantiepyöräilyssä!!! On tämä vaan niin uskomatonta!! Go Lotta, go our team!!!!



Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin. Kolme viikkoa olen pistänyt kaiken fokuksen vain ja ainoastaan MM-kilpailuun ja tämä ajanjakso sai arvoisensa lopetuksen. Viikko treeniä kotimaassa, viikko Espanjassa viimeistellen ja tämä viikko totutellessa Qatarin Dohassa keliolosihteisiin. Kolmeen viikkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojen hetkiä. Aluksi näytti siltä, että orastava sairastuminen estäisi valmistautumisen, mutta pidin pääni kylmänä enkä antanut sen hidastaa. Espanjan valmistava viikko meni muutoin nappiin. Dohassa iski heti todellisuus, kun ensimmäisellä lenkillä lämpömittari paahtoi +42 asteessa. Kyllä pohjoisen tyttö oli hetken ihmeissään. Hiljalleen kroppa kuitenkin alkoi tottua lämpöön. Nestettä oli äärimmäisen tärkeää saada koko ajan sekä huolehtia ravinnonsaannista, sillä kulutus oli koko ajan korkealla. Treeneissä huomasi, että kroppa kävi koko ajan kuumana ja kovilla kierroksilla, sykkeet huiteli normaalia korkeammalla ja hiki virtasi. Nestettä kului treeneissä tunnin aikana jopa kolme pulloa. Olin ihan kuin sieni ja kroppa sekaisin kuin seinäkello.


Torstaina jokin loksahti sitten  kohdilleen. Kroppa alkoi toimimaan ja jaloista lähti raskauden tunne. Osasyynä tähän myös meidän mahtava huoltaja, joka huolehti meidän kuskien lihashuollosta.




Kisatunnelmaa päästiin maistelemaan tiistaina, kun olimme kisaturisteina naisten henkilökohtaisessa aika-ajossa. Päästiin todenteolla nauttimaan Kisatunnelmasta. Muutoinkin on sanoinkuvaamattoman hienoa päästä osaksi näin isoa tapahtumaa, jossa kaikki on tehty kuskien viihtymiseksi. Iso kiitos kuuluu myös koko meidän huoltotiimille, jotka huolehtivat kaikista käytännönjärjestelyistä. Saimme keskittyä vain ja ainoastaan tulevaan koitokseen. Propsit siitä. 

En muista milloin olen jännittänyt näin paljon. Kisa-aamun tunnelmat oli todella odottavat ja perhosia vatsanpohjassa. Pikkuhiljaa alkoi todellisuus iskemään selkäpiihin kaikkien niiden ammattilaisten pörrätessä samalla kisapaikalla. Kisapaikalla valmistauduttiin "viilennetyssä" kopissa ja käytiin tekemässä nimmarit ilmoittautumisen merkiksi. Ei sitä kauheesti ennen starttia ollut aikaa panikoida, kaikki tapahtui niin äkkiä. 

Kisa alkoi pitkällä neutraalistartilla ennen varsinaisille kierroksille menemistä. Kisa oli vauhdikas alusta asti kaikkine irtiottoyrityksineen. Kierroksen teknisyys teki ajamisesta nykivää, sillä kiihdytyksiä tuli useaan otteeseen. Ajaminen oli kyllä muutoin siistiä, mutta paikan pitäminen oli raskasta. Kisataktiikka oli luotu niin, että autamme Lottaa mahdollisimman paljon. Tehtävänä olikin hakea juomaa ja viilennystä niin huoltoautosta että kiinteiltä huoltopisteiltä sekä tarjota tuulensuojaa ja vetoapua. Pystyin täyttämään annetut tehtävät todella hyvin. Kuumuus ei haitannut, koska kaikki keskittyminen oli niin kisassa. Heikko hetki tuli kasikympin kohdilla, kun kroppa lakkasi ottamasta nestettä ja ravintoa vastaan, mutta maltillisella nesteytyksellä siitä selvisi. Toki jääpussit ja kylmän veden kaataminen niskaan auttoivat osaltaan sitä, ettei kroppa kuumentunut liikaa. 
Koko joukkue antoi kaikkensa ja enemmänkin, onnistuimme täydellisesti. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen omaan suoritukseen, sillä pystyin antamaan kaikkeni taktiikan eteen ja selvisin vielä hienosti maaliin. Oma sijoitus 79, vain +39sen voittajasta. Hieno kilpailu, hieno joukkue, hieno voitto.
Kyllä tunteet purkautui maaliviivan ylityksen jälkeen, tunne oli aivan uskomaton! 


Tähän kiteytyy lajin hienous: toimiva joukkue, huoltotiimin pyyteetön panostus, kisatunnelma ja itse ajaminen. Olen ylpeä, että sain olla mukana kokemassa jotain näin hienoa ja uskomatonta, olla todistamassa ja olla mukana tekemässä suomalaista pyöräilyhistoriaa.

Kiitos kaikille kannustusjoukoille ja hetkessä mukana eläneille. Kiitos. 
 Erityisen hienoa kisasta teki myös sen, että reitin varrella oli huomattavasti suomalaista yleisöä kannustamassa. Tämä nosti fiilistä kyllä entisestään. Sekö kisan jälkeen sekä suomalaiset että muut katsojat ym tulivat antamaan hyvää palautetta suomen joukkueen toiminnasta. Kyllä lämmitti sekin mieltä roimasti.

Pyöräily on saanut mediassa ansaitsemaansa huomiota. Facebookissa minun sivulla sekä Instagramissa löytyy lisää kuvia ja linkkejä uutisiin sekä kisavideoon. Check those out!



2 kommenttia:

  1. Onnea Lotta, Rosa&Co! Pyöräilyssä menestyminen vaatii tiimityötä, hyvä Suomi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pyöräily on joukkuelaji ja hienoimillaan se on juurikin tätä, saumatonta yhteistyötä monen tahon välillä kiteytyen yhteen hiileen puhaltamiseen.

      Poista