Joulun pyhät meni. Vuosi vaihtui. Sain viettää nämä päivät yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Kaiken kiireen keskellä oli hyvä pitää muutaman päivän time-out ja katkaista arjen häslingit. Voi pojat, että tuli tarpeeseen. Läheisten kanssa vietetty yhteinen aika sekä kotosalla häärääminen on sitä parasta akkujen latailua ja mielen tuuletusta.
Kisojen osalta paketoin kauden 2016 jo aikaisemmin pakettiin postauksen muodossa, mutta mitä muuta tapahtumaa vuosi 2016 piti sisällään? Nyt sitten pieni timetrip takaisin päin.
Kaikkinensa missään nimessä vuosi ei ollut ainakaan tylsimmästä päästä. Hyviä ja huonoja hetkiä. Risuja ja ruusuja. Surkeiden sattumusten sarja. Onnistumisia. Suossa tarpomista. Itsensä ylittämistä ja yllättämistä. Uusia tuttavuuksia ja vanhojen kohtaamisia. Paljon se otti, mutta paljon se myös antoi.
* Aloitetaan nyt alkuvuodesta. Tammikuussa pärähti tieto olympiavalmennusryhmään pääsystä. Muutenkin alkuvuotta siivitti urheilun näkökulmasta kovat treenit ja harjoittelu yleensä. Melkosta haipakkaa mentiin silloin. Helmikuussa olikin sitten blogin synttärit.
* Ainahan ne harjoitusleirit ovat oma lukunsa ja alkuvuoden kohokohtia. Kun tarpeeksi rämpii pimeässä metrikinoksessa, tulee ikävä aurinkorannoille ja serpentiiniteille hinkuttamaan kapearattaisella.
* Kevät oli yhtään kaunistelematta ihan yhtä *****. Se oli viime vuoden merkittävin ajanjakso. Jälkeenpäin kun miettii niin koskaan ei ole varmaan ollut niin vaikeaa. Henkisesti. Tokihan vastoinkäymiset kuuluu elämään yleensä, mutta kun niitä sattuu tarpeeksi samalle ihmiselle lyhyellä aikavälillä, menee se pinenemmästäkin kuppi helposti nurin. Tällä kertaa läillyi ja ihan urakalla. En tiedä millä ilveellä jaksoin pitää päänupin kasassa, vaikka kuinka hakkasin sitä samalla seinään. Huhti-kesäkuu meni sellaisessa sumussa, ettei mitää järkeä. En koskaan olisi uskonut, että kauden aloitus päättyisi ambulanssiin (kun yleensä se on loppunut sinne) ja siitä lähtisi lumipallo vyörymään. Bring it on, kaikki samaan syssyyn ja avaria poskeen oikeen urakalla. Siitäkin suosta vaan noustiin.
*Heinäkuu-elokuu oli sellaista ahaa-elämysten aikaa. Silloin omat ajatukset alkoivat selkeytymään ja hommat luistaa noin niinku yleensä. Itseluottamus koki kohennuksen ja usko parempaan huomiseen oli läsnä.
* Syys-lokakuusta ei tarvitsekaan mainita sen enempää, koska MM. Kaikki se pyöritys ennen ja jälkeen on kasvattanut mua ihmisenä että urheilijana. Siitä jäi ikuinen merkki muistilehterille. Käänteentekevä matka.
* Elämänmuutokset. Vuoden sisällä merkittäviä henkilösuhteiden muutoksia ja kaksi muuttoa. Rankkaa hommaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Ei se aina niin pahasta ole.
* Vuoden aikana erityisesti korostui läheisten ja ystävien olemassaolo. Heiltä kyllä piisaa tukea ja apua tilanteessa kuin tilanteessa. On hienoa huomata, ettei ole yksin.
Suurin oppi oli ehkä kaikesta huolimatta se, että itseä ei kannata unohtaa. Perimmiltään tärkeintä on se, että olet uskollinen itsellesi ja omille arvoillese ja tavoitteillesi.
Kisojen osalta paketoin kauden 2016 jo aikaisemmin pakettiin postauksen muodossa, mutta mitä muuta tapahtumaa vuosi 2016 piti sisällään? Nyt sitten pieni timetrip takaisin päin.
Kaikkinensa missään nimessä vuosi ei ollut ainakaan tylsimmästä päästä. Hyviä ja huonoja hetkiä. Risuja ja ruusuja. Surkeiden sattumusten sarja. Onnistumisia. Suossa tarpomista. Itsensä ylittämistä ja yllättämistä. Uusia tuttavuuksia ja vanhojen kohtaamisia. Paljon se otti, mutta paljon se myös antoi.
* Aloitetaan nyt alkuvuodesta. Tammikuussa pärähti tieto olympiavalmennusryhmään pääsystä. Muutenkin alkuvuotta siivitti urheilun näkökulmasta kovat treenit ja harjoittelu yleensä. Melkosta haipakkaa mentiin silloin. Helmikuussa olikin sitten blogin synttärit.
* Ainahan ne harjoitusleirit ovat oma lukunsa ja alkuvuoden kohokohtia. Kun tarpeeksi rämpii pimeässä metrikinoksessa, tulee ikävä aurinkorannoille ja serpentiiniteille hinkuttamaan kapearattaisella.
* Kevät oli yhtään kaunistelematta ihan yhtä *****. Se oli viime vuoden merkittävin ajanjakso. Jälkeenpäin kun miettii niin koskaan ei ole varmaan ollut niin vaikeaa. Henkisesti. Tokihan vastoinkäymiset kuuluu elämään yleensä, mutta kun niitä sattuu tarpeeksi samalle ihmiselle lyhyellä aikavälillä, menee se pinenemmästäkin kuppi helposti nurin. Tällä kertaa läillyi ja ihan urakalla. En tiedä millä ilveellä jaksoin pitää päänupin kasassa, vaikka kuinka hakkasin sitä samalla seinään. Huhti-kesäkuu meni sellaisessa sumussa, ettei mitää järkeä. En koskaan olisi uskonut, että kauden aloitus päättyisi ambulanssiin (kun yleensä se on loppunut sinne) ja siitä lähtisi lumipallo vyörymään. Bring it on, kaikki samaan syssyyn ja avaria poskeen oikeen urakalla. Siitäkin suosta vaan noustiin.
*Heinäkuu-elokuu oli sellaista ahaa-elämysten aikaa. Silloin omat ajatukset alkoivat selkeytymään ja hommat luistaa noin niinku yleensä. Itseluottamus koki kohennuksen ja usko parempaan huomiseen oli läsnä.
* Syys-lokakuusta ei tarvitsekaan mainita sen enempää, koska MM. Kaikki se pyöritys ennen ja jälkeen on kasvattanut mua ihmisenä että urheilijana. Siitä jäi ikuinen merkki muistilehterille. Käänteentekevä matka.
* Elämänmuutokset. Vuoden sisällä merkittäviä henkilösuhteiden muutoksia ja kaksi muuttoa. Rankkaa hommaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Ei se aina niin pahasta ole.
* Vuoden aikana erityisesti korostui läheisten ja ystävien olemassaolo. Heiltä kyllä piisaa tukea ja apua tilanteessa kuin tilanteessa. On hienoa huomata, ettei ole yksin.
Suurin oppi oli ehkä kaikesta huolimatta se, että itseä ei kannata unohtaa. Perimmiltään tärkeintä on se, että olet uskollinen itsellesi ja omille arvoillese ja tavoitteillesi.
Valoin kyllä vuoden ensimmäisenä päivänä hevosenkengästä monisäikeisen kuvatuksen. Sehän ennusteli tulevalle vuodelle vaikka ja mitä. En tehnyt turhia lupauksia. Ajatuksista sanoihin, sanoista tekoihin.
Ei luvata turhia lupauksia vaan tartutaan tuumasta toimeen ja tehdään haaveista totta.
Potkastaampa uusi vuosi kunnolla käyntiin. Otetaan menneen vuoden opit ja kokemukset matkalle mukaan ja tehdään vuodesta 2017 merkityksellisen erityinen, joka olkoon täynnä onnea, iloa, haasteita sekä itsensä ylittämistä!
Countdown is almost on.... few weeks to go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti