Week#2

Nyt se on kisakausi polokastu käyntiin ihan urakalla vihdoin ja viimein. Kyllä niitä perhosia leneteli itelläkin vatsanpohjassa, mutta niin myös muillakin. Lauantain kisa nimittäin oli monelle muullekin kuskille kauden avaus ja se näkyi suoraan kyllä kisan kulussa ja ajamisessa. Hieman ehkä nauratti, kun tytöt toisensa perään lähtökuittausta taululle tehdessä antoi vähän kyynerpäätä ja nyrkkiä hermostuksissa toisilleen. Itseäni hieman nauratti moinen käyttäytyminen. Tiimikaveri sitten siinä tokaisikin, ettästarttiviivalla meno hieman rauhoittuu parin kisan jälkeen.

Lauantain kisa oli Omloop van Strijen täällä Hollannissa. Kierrettiin 8x10km lenkkiä. Melko tyypilliseen tapaan flättiä reittiä muualla tiukemmalla kornerilla ja pitkillä peltosuorilla, joissa tuuli pääsi viekkaasti puhaltelemaan. Alusta asti oli hirveä hööki päällä ja piti huolehtia, ettei joudu jojon nokkaan hännille, keulille oli tottakai kaikilla vakaa aikomus. Ensimmäinen kasa sattui heti lähdöstä 4 km jälkeen ja seuraava puolen välin paikkeilla.  Sitä mentiin sitte offroadia ojan kautta ja keula karkasi. Tilanteet kuuluu toki kisan luonteeseen. Otin ajamisen suht rennosti ilman mitää paineita ja samalla silmllä pitäen seuraavan päivän pidempää matkaa. Takaa-ajo loppui viimeiselle kierrokselle ja massakiriksi meni. Maaliin siinä pelotonin puolen välin paikkeilla sijalla 44. 89 tuli maaliin, loput heivas.

Sunnuntaina oli sitten Drentse 8 van Westerveld V 1.2 UCI-kisa Belgian puolella. Proffat oli alottaneet kisaamisen jo edellisenä päivänä. Nyt viivalla proffatiimien lisäksi oli amatööritiimejä ja starttaajia olikin melkoisesti. Kisa meni alusta asti omalta kohdalta täysin pieleen. Huono sijoittuminen alussa kostautui heti kisan alkupuolella. Kapeilla ränneillä ei yksinkertaisesti ehtinyt noisemaan keulille tarpeeksi ajoissa. Porukka vedettiin ihan nauhaksi ja tokihan se sitten katkesi ja syntyi pienempiä ryppäitä. Takaa-ajosta huolimatta meidän ryhmä otettiin sitten pois radalta lyhyen aikalimiitin täyttyessä. Moni muukin koki saman kohtalon. Kyllä korpesi, koska jalka olisi ollut hyvällä kulullaa.

Lauantain kisaan oon tyytyväinen. Kauden avaus on aina jännä paikka, kun ei vielä tiedä mitä odottaa ja missä kunnossa sitä ollaan. Tokihan kausi alkoi minulle tavallita varhaisemmassa vaiheessa ja kestää tovin tottua taas ulkomaan kisoihin; ollaan kuitenkin aivan eri meiningeissä kuin Suomen kisoissa. Korvapuustia sitten itselle sunnuntain kisasta. Enemmän röyhkeyttä ja pelisilmää alussa, niin hyvä tulee. Martikaisen Tommi antoi sunnuntain möhlinnän jälkeen hyviä vinkkejä siihen, miten ajaa tämän tyyppisiä kv-kilpailuja alusta asti aktiivisemmin.

Neuvot korvan taakse ja hommat jatkuu. Treenit jatkuu vielä ja keskitytään ajokunnon kehittämiseen. Kovien starttien kautta lisää vauhtia ja ajokokemusta.

Tiimikaverit ja staffi ottivat hyvin uuden tulokkaan vastaan. Suupielet on leveästi ylöspäin. Hommat saatu vauhdikkaasti käyntiin. Nyt pieni aika palautumiselle leirin ja ekojen kisojen jälkeen. Kisat jatkuu jo lauantaina 18.3,kun edessä criterium Oud Vossemeer.


Paljon on opittavaa... mutta paljon myös annettavaa.

Kuva: Cees Van't Geloof