Week#3

Kuva: Cees Van't Geloof

Viime lauantaina 18.3 avattiin Hollannissa korttelikisat Oud Vossemeerin perinteisellä reitillä. 60 km hinkattiin kasaan reilun kilsan mittaisella rundilla. Lyhyt rata ja teknisyys tekee sen, että ei auta jäädä porukan hännille mietiskelemään säätä ja kattelemaan maisemia. Muutaman ässäkurvin jälkeen saapi vilkutella porukan perään, kiitos ja hei! Sama pätee siihen, että tuuli kun täällä sattuu puhaltelemaan sangen mahtipontisesti aukeilla paikoilla, ei siinä parane nukuksissa olla. Oman paikan pitäminen on kaiken a ja o. Hauskaa oli taas vedellä hieman off-roadia kapeilla kujilla ja daikilla, kun melkein kuuskytä tyttöä halusi samoille pelipaikoille. Napakka kisa ja tapahtumaa riitti. Tiimi ajoi tosi aktiivisesti ja lopussa sitten itse pelotonissa sijalla 14. Nälkä jäi, mutta tuntuma paaaaaaaaljon parempi kin viime viikolla. Ja hauskaa oli varsinkin siinä vaiheessa, kun taivas repesi ja päätti ilahduttaa tihkulla. Tää ei ollut mikään vitsi. Lystiä riitti! Hommat etenee polokasu kerrallaan.

Kuva: Cees Van't Geloof

Tällä viikolla vietetään hiljaiseloa kisojen suhteen ja keskitytään pelkästään hyviin treeneihin. Ensi viikolla sitten 29.3.Belgiassa Pajot Hills Classic ja 1.4 Volta Limburg Classic. 

Rutiinit alkaa pikkuhiljaa muototutua. Hieman huvittaa, kun joka ikinen aamu nousen kukonlaulun aikaan (oikeesti se on kana joka rääkyy naapurin pihalla 24/7) ilma kelloa mystisesti 0653. Hmm..... Saisin köllötellä peiton uumenissa pitkällekin päivään, mutta ei se semmonen homma meikäläiselle passaile. Mieluummin heitän lenkkivermeet niskaan ja suuntaan nokkani pihalle. Tästä kivenheiton päästä löytyy niin hieno puistoalue, että sinne menee ihan mielellään tuulettumaan ja paistattelemaan kelmeässä aamuauringossa.

Muutoin sitte päivät kuluu treeneissä ja tietty ihan perus arkiaskareissa. Auto mulla on täällä myös käytössä, mutta hostin citypyörä on hyvä menopeli. Peukalot ei ole vielä kuluneet puhki, kun keksii pientä puuhaa. Pakko myöntää, että tuntuu niiiiiin oudolta tällainen laiskanlinnassa oleilu. Have to get used to it. Hah.