Törmäsen seikkailut Hollannissa part1.

Groeten uit groen hart! (Meniköhän nyt ihan noin...)

Tämä pikkuinen kyläpahanen alkaa tuntua oikein kodikkaalta. Lenkkipolut ja kevlit on tullut tutuiksi ilman suurempaa eksymistä. Ja mitäs tähän rauhallisuuteen tulee...Mitä nyt välillä naapurin kana päättää leikkiä olevansa nyljettävänä keskellä yötä ikkunani alla (joka julmetun yö) ja lampaat päättää karata aitauksesta, roskakuski ylimalkaisesti paukuttaa roskapöttöjä viisarin siirtyessä puolen yön paremmalle puolelle, toinen seinänaapurin pesukone linkoaa yötäpäivää ja toisen naapurin muksut juosta rymistelee portaissa ylös ja alas sadannenviidennenkymmenennen kerran. Vaikko ollut norsulauma... mene ja tiedä. Seinät on kuin paperia. Ja ainiin, parina yönä herännyt rakettien paukutteluun. Mitkä lie juhlat tähän aikaan vuodesta. Muuten on kyllä saanut olla omissa oloissaan ja nukkua yönsä rauhassa, kiitos kysymästä. Vaikka pieni kylä onkin, talokompleksit ovat kyllä ihan kylkikyljessä. Kaikki kyllä tuntuvat ainakin tietävän toisensa. Siinä ei paljon parane nihkeillä, jos naapurin pärstä ärsyttää.

Oikeastaan en enää yhtään ihmettele miksi paikka on alankomaat. Jokseenkin tuntuu hullunkuriselta, kun poljeskelet tiellä, joka kulkee matalammalla kuin joki.. ja Garminin korkeuskäyrä näyttää pitkälti miinukselta. Ja missä ne kaikki tuulimyllyt ja tulppaanit on?????? Puukengällisiä immeisiä on kyllä tullut vastaan. 

Parasta on ehdottomasti tämä ympäristö vaikka aaketa laakeeta riittää silmin kantamattomiin ja olen myöskin saanut kokea tuulen. Ainoat pienet mäennyppylät täällä lähettyvillä on tehty roska kumpujen yli. Kapet mutkittelevat maalaistiet pienten jokien varsilla on jotain parasta. Ja huomaa, että että pyöräily on suosittu liikkumismuoto. Ihmiset oikeasti liikkuu ihan tosi paljon paikasta toiseen pyörillä. Monilla onki sähköpyörä enkä ihmettele yhtään miksi. Nyt tiedän perinpohjaisesti, mitä tarkoittaa hollantilainen tuuli. Voi morjens.

Voi jestas kun hyppäsin ensimmäistä kertaa auton ratin taakse. Ei siinä mitää, mut kannattaa pitää silmät hyvinni auki ja pelata vikkelää jalkapeliä polkimien kanssa. Melko joutuista ja riskaapelia on liikennekäyttäytyminen täällä. Onneksi kevyenliikenteenväylät ovat paremmat kuin hyvät. Ei tuonne todellakaan uskaltaisi mennä koikkelehtimaan autojen sekaan. Mutta sen sanon, opettele tietämään milloin olet väistäisvelvollinen liikkuessasi pyörällä. Täällä kyllä kuulemma kaikki tölvsyt ja kolaritilanteet menee aina autoilijan piikkiin. Mieluummin kuitenkin liian varovainen. Yhden lenkin aikana oli liian turhan monta läheltä piti - tilannetta. Melkein jo pelotti. Hollannin puolella ruuhkasta selviää ilman hampaiden kiristelyä, mutta kun menet Belgian puolelle... kannattaa varata ylimääräistä aikaa ja evästä autoon. Antwerpenin ohittavalle moottoritielle et halua joutua tyhjällä tankilla ja tulipalokiireellä.

Ja siis säähän on kans yksi mielenkiintoisemmista aiheista. Olin kuuleman perusteella muotoillut sateisen alakuloisen mielikuvan maan keväästä, mutta oikeesti inhottavat sadepäivät on laskettavissa kahden käden sormilla. Eli ei oikeesti edes paha. JA! Ollu melko lämmintäkin jo, lyhkäsen keliä ja kaikkee.

Mitäköhän paikalliset mahtaa ajatella, kun lähipuistossa innokkaasti kuvaan ruokailevia joutsenpariskuntia, pesiviä ankkaparvia ja paikallaan patsastelevia harmaahaikaroita aamutuimaan ulkoilupuistossa? Ihan kuin niitä nyt ei olisi aikaisemmin nähnyt. Samalla heitetään huvittuvia silmäyksiä kun puhua molkotan heidän korvaan hyvinkin siansaksaa muistuttavaa vierasta kieltä omaintakeiseen tyyliini käyttäen liioitellusti erilaisia naamanvääntelemisiä, heiluvia käsien eleliikkeitä ja erikorkuisia äänenniekkuja. Hmm... oikeastaan en enää yhtään ihmettele miksi välillä vastaan tulevat kallistelevat kummeksuen päättään samalla kun heittävät leveän hymyn saattelemana hyvät huomenet. Sama toistuu lähes jokaisen vastaantulijan kohdalla.

Viime vuotisen traumaattisen ravinnonhakureissun jälkeen sentään hitusen viisastuneena muistin nostaa riihikuivaa, ettei ostoksia tarvinnut jättää tällä kertaa kaupankassalle (tämä tapahtui viime vuonna kaksi kertaa peräkkäin samana vuorokautena, voi sitä punan määrää poskipäissä ja korvanipukoissa). Kielimuuri oli ylittämätön, kun en osannut paikallisella kielellä kysyä, että missäs mahtaa olla lähin pankkiautomaatti. Hyvä puoli tässä on se, ettei tuu ainakaan turhaan höylättyä tuota muoviläpyskää. Visa ei toimi joka paikassa. Muistakkeepa se, jahka reissua tänne main on suunnitteilla.

Saunan hellivään lämpöön kun mieli halajaa, saa nähdä paljon vaivaa. Lähin sauna, tuo suomalainen perinnepyhättö, on kuulemma tuossa pitkän kiven heiton päässä. Sellaset 40 km jos haluaa ropsauttelemaan löylyihin. Ja villi veikkaus, ettei se nyt varmaankaan peri-suomalaista saunaa ole nähnytkään. Naureskelin kertoessani hostille, kuinka kotopuolessa ruukasin löylytellä harvasen ilta. Vastaukseksi sain pään pudistelut. Kuulemma sen verran tylsää hommaa se saunominen, kun ei edes kirjaa voi kosteuden takia lukea. Ei saunassa nyt hyvänen aika kirjaa lueta...

Edelleen mitä ruokaan tulee, vielä on kokematta torstain markkinat ja perjantain torit. Torstaina perinteitä kunnioittaen kylien keskustoihin kerääntyy sankoin joukoin maajussit sekä muut lähialueen tuottajat. Juusto on paikallista herkkua. Harmi sinänsä, kun allergia estää aidon alkuperäisen goudan maistelun. Ja isompi harmi, kun turisteille tarkoitetut juustomarkkinat pärähtää kesäajaksi käyntiin tällä viikolla. Herkullinen tuoksu teltoista kyllä leijailee, vaikka lähemmin en ole vielä käynyt kurkkimassa. Kuulopuheiden perusteella, tarjolla on lähituottajien parhaita tuotteita laidasta laitaan. mahtaakohan kalakojusta löytyä muikkuja....

Hostin kasvoilla oli hyvinkin mairea ilme maistellessaan tuomiani tuliaisia. Fazerin hienointa lakua, mustikkaista ja hillaista käsintehtyä marmeladia ja karpalohilloa. Sen olisin tahtonut nähdä, kun maistelussa olisi ollut Kitkan viisaat, Kallen reppuleipää reilulla siivulla Paimenpoikaa ja kylkiäisinä siihen sitten hyvvää leipäjuustoa ja hilloja päälle. Ei vaan tohtinut ottaa noita viikoiksi muhimaan matkalaukkuun, koska perillä olisi varmasti odottanut tuhti palan kurkkuun nostattava lemu... 

Täällä perinteistä ruokakulttuuria edustavat vahvasti erilaiset perunasta,kasviksista ja lihasta valmitetut pataruoat, ohukaiset, meren antimet ja meijerituotteet, etenkin juusto. Gouda,  Edam ja Leerdammer ovat vientituotteiden kärkikolmikko. Speculaas, matjessilli, grentewegge ja stamppot kuuluu omalle must taste - listalle.

Turisteille Hollannissa on paljon nähtävää. Itse en ole vielä kovinkaan paljon ehtinyt perehtyä kyseiseen aihealueeseen. Olen ollut suorastaan surkea tässä turistiroolissa. Multa on siis ainakin vieläihan turha kysyä minnekannattaa mennä mitäkin katsomaan. Historiaa ja kulttuuria riittää pällisteltäväksi vaikka useammaksi päiväksi ympäri ämpäri maata. Sen verran olen nokkani pistänyt kotikylän ulkopuolelle, että olen viiletellyt hostin citypyörällä lähikylissä. Onhan tässä aikaa yllin kyllin sopivan sauman tullenuteliaisuudelle. Ehkä eniten kiinnostaa käydä kokemassa tuo markkinameininki ja jospa sitä liikenisi käymään pääkaupungin kaduilla pyörähtämässä. Kaikki aikanaan.

Keittelinpä tuossa mojovan kupposen kahavia ja seuraavaksi ajattelin nostaa koivet pystyyn ja ottaa ihan rennosti.