Week #7

Omloop Diegen // Phot: Franky Crosserke Schoonvliet

Eilisen pakkaslenkin turruttamat sormenpäät ovat sen verta sulaneet, että näppiksen naputtelu luonnistuu jo melkein sujuvasti. Mikä se kevät tämä tämmöinen on? Ikkunalasit oli autoissa jäässä ja nurmikko kuurassa, kun heti aamutuimaan säntäsin kevätvarsan innolla aamulenkille. Jestas sentään melkein ehdin jo säikähtää, että se Koillismaan lumenpaljous on löytänyt tiensä linnunrataa pitkin tänne selkosille.. onneksi ei. Kumman kylmää ja sateista on nyt viikon verran täälläkin ollut. MISSÄ KEVÄT? Millään ei kehtais joka treenin jälkeen puunata tuota työkalua...

Hyvän tovin olen tässä rauhassa nautiskellut aamukahvia isosta leilistä ju lueskellut Koillissanomista kotipuolen kuulumisia. Tänään suunnittelin olla tekemättä yhtään mitään. Juua kahavia ja kuluttaa olokkarin sohovaa. Se järjestely passaa paremmin kuin hyvin juuri nyt. Kuulokkeista huutaa teini-iässä puhki kunnellut klassikot. Mikäs tässä fiilistellessä. Eilis illan myöhäinen hieronta teki kyllä koiville poikaa, siitä tämä raukea olo varmasti johtuukin. Onnekasta, kun tuosta kivenheiton päästä löytyy hyvä urheiluhieroja. HR-Trainingsadvises & Sportmassage kyllä hoitaa homman!

Viime viikkoon mahtui sopuisasti treeniä ja kaksi kisaa. 15.4 käytiin kahtelemassa Belgian puolella, millaista menoa olisi tiedossa. 84,5 km 1.15 A Nat Dames Diegem Omloop. Verrytellessä reitillä tuli melko pian speksit selväksi. Reilu 6 km kierrokseen sisältyi kaksi terävää nousua, sivaripätkää ja teknistä kortteliosuutta. Ja yllätys, kylmä pisti vilunväristyksiä koko kroppaan starttiviivalla. Peloton oli ihan passelin kokoinen, 86 kuskia. Tiensä selvitti maaliin 44 lähtijää, oma tulos 18. pelotonissa. Viivalla oli liuta myös muita pohjoismaalaisia, Norjasta että Ruotsista. 

Itsellä ok tuntemus kisan aikana ja se riitti tuohon tulokseen. Kyllähän tekemistä vielä on, että siellä kärkikahinoissa pyörittäisiin jokaisessa kisassa. Edelleenkin peräänkuulutan enempi aktiivisuutta kisan aikana, nimenomaan sijouttumisen ja tekemisen osalta. Oppia ikä kaikki, taas mentiin harppaus eteenpäin. Positiivinen yllätys oli se, että mäki oli kulullaan. Loppupuolella irtosi pieni ryhmä, eipä kyllä siihen olisi ollutkaan mitään rääpyä päästä. Maalissa naama oli näkkärillä ehjän suorituksen vuoksi.

Omloop Diegem /// Photo: Franky Crosserke Schoonvliet

Sunnuntaina olikin huoltavan lenkin vuoro ja valmistautuminen maanantain skabaan. Tällä kertaa pysyteltiin maan rajojen sisäpuolella. Kisa ajettin Gelderlannin alueella, joka on tunnettu vaihteevasta maastostaan. Hosti heittikin vitsin, että tässä nyt on sitten sitä hollantilaista ylänköä. 

Herätyskello pirahti käskevästi korvan juuressa klo 4.30 ja 5.30 oltiinkin jo matkalla Apeldoorniin. Vettä tuli taivaan täydeltä ja elohopea näytti +3C. Että sillälailla. Ronde van Gelderland Omloop lukeutuu yhdeksi haastavimmista kansallisen cupin kisoista. Olin aikaisesat aamusta huolimatta hyvillä mielin, vaikka jokseenkin kaksijakoisilla fiiliksilla. Pieni pelko persuksissa siitä, että mitenkäs sitä käy. Tiedossa oli kuitenkin haastavin startti tähän mennessä. Onneksi tiimin muut tytöt ja huoltojoukot pitivät positiivistä tunnelmaa yllä. 

Kisa ei aivan saanut hyvää alkua, sillä strattialue oli eri paikassa kuin huoltorakennukset. Matkaa oli muuan kilometri ja mentiin sitten sinne omin avuin verryttelymielessä. Ihan ei kerralla osuttu maaliin, vaan lopputulemana pitkin aluetta höyläsi eestaas 1/4 kisan strattaajista eksyneenä. En tiedä millä järjellä opasteet oli pistetty, koska ne loppui ensimmäiseen risteykseen... Muutenkin oli pieni vilu keliolosuhteiden takia.

Neutraalistartti oli suhteettoman pitkä, porukka poukkoili kuin päätön kanalauma sen 11 km aikana. Ensimmäinen kasa heti 5km ajon jälkeen. Voijjeesus, 11km aikaa ottaa paikka ryhmässä ja suurin osa hermoheikkoina poukkoilee sateessa sinnetänne. Noh, vapaavauhdin alettua riittikin sitten kiskomista sen 65km aikana, johon oli lykätty reitin haastavimmat paikat. Pelkkää ylös-alas-ylös-alas ja hemmetin kapeaa ränniä ja vauhdikasta laskua. Vesisateen liukastamat tiet, kurvit, hiekatiet ym ym pistivät kyllä kuskin korvien välin tiukalle. Siellä sitä laskettiin reikä päässä, kun jarrut ei yksinkertaisesti vastannut käskyyn yhtään. 

Loppureitti olikin viety sitten vähän väljemmille vesille, toki perinteisesti keskelle peltoaukeita, joissa sattumoisin kova sivari pisti porukkaan liikehditää. Kieli vyön alla selvittiin tiukoista paikoista, teknisistä pätkistä, hiekkateistä ja iskuyrityksistä. ennen lopun kahta lyhyttä kaupunkikierrosta. Siinä 90km huitteilla mulla tuli kaikki nesteet pihalle ja aivan hillittömän järkyttävät krampit. Onnistuin missaamaan ainoan kiinteän huoltopisteen, mutta hieman tiimikavereilta liikeni armoa. Rohkeus ei riittänyt mennä huoltoautolle tällä kertaa, koska kiskominen kapeilla ränneillä sivariin oli sitä luokkaa, että Törmäsen jalkojen jerkku ei olisi millään siinä kramppituskassa riittänyt takaisin porukkaan nousemiseen. Silti sinniteltiin kaupunkikierroksille. Jalat oli aivan tyhjät. Aina kun koitti pistää eforttia, nii ihanasti reidet koitti napata kiinni. Kirin sitten massan mukana maaliin.

Silmät ja suu täynnä hiekkapaskaa ja pyörän oikeasta väristä tietoakaan, olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Keliolosuhteet olivat kyllä suoraansanottu aivan karseat. Kisan haastavuudesta kertoo se, että reilusta 120 lähtijästä vain puolet sai tulokset. Oma sijoitus pelotonissa 39.

Ronde van Gelderland /// Photo: Gees Van't Celoof

----

Lauantaina homma jatkuu 34th EPZ Omloop Van Borsele 2017 UCI 1.1. Tarkemmat lisäspeksit tästä linkistä!

Taidanpa tässä pistää lisää kahavia tulille.