I've paid my dues
Time after time.
I've done my sentence
But committed no crime.
And bad mistakes -
I've made a few.
I've had my share of sand kicked in my face
But I've come trough.
Olen vähän eri mieltä. Menneeseen voit varmaan vaikuttaa, jos olet seuraava Einstein keksimällä teleporttaavan aikakojeen. Minusta kaikki tapahtuu tarkoituksella ja miksei joskus pysähtyisi miettimään miten asiat ovat johtaneet tähän päivään, tähän hetkeen. Vanhojen kuvien katselu ja menneiden ajattelu ei tarvitse olla niin vakavan syvällistä ja syy-seuraus-suhteiden pohdiskelua, mutta miksipäs ei?
(And I need just go on and on, and on, and on)
We ate the champions, my friends,
And we'll keep on fighting 'til the end.
We are the champions.
We are the champions.
No time fr losers
'Cause we are the champions of the world.
I've taken my bows
And my curtain calls.
You brought me fame and fortune, and everything that goes with it.
I thank you all.
But it's been no bed of roses,
No pleasure cruise,
I consider it a challenge before the whole human racem
And I ain't gonna lose.
Monet illat sitä istuttiin ja hakattiin korttia pöytään taikka juostiin pitkin maita ja mantuja. Tokihan kisaaminen oli se itse asia, mutta olihan sitä muutakin kivaa tekemistä. Eikä toki kaikkia perheen vanhemmille tohtinut kertoa. Pirruutta ei jaettu, oltiin aina ihmisiksi.
Samoiten junnujen yhteistreeneissä ei vauhtia puuttunut, kun korttelikettu isä-Törmänen heilutteli tahtipuikkoja. Ja onneksi äitimuori oli pakannut eväät. Kasvava nuori ja pohjaton vatsalaukku. Voi sitä riemua kun oli tarpeeksi vanha lähtemään isojen poikien lenkille. Kilometrejää on tarttunut koipiin mukavasti, kun koitti pysyä Cycloksen ukkojen takarenkaassa kiinni. Pienet seläntakana tehdyt tuuletukset kotimakalla, kun nappasi vihdoin ja viimein sen ensimmäisen havitellun kylttikirin! Heheh, terveisiä vaan poijjille Kuusamoon!
(And I need just go on and on, and on, and on)
We are the champions, my friends,
And we'll keep on fighting 'til the end.
We are the champions.
We are the champions.
No time for losers
'Cause we are the champions of the world.
Olen kyllä iloinen kaiken kaikkiaan siitä, että olen aina saanut toteuttaa itseäni ja tehdä mitä haluan. Kaikkia ohimeneviä villityksiä on kokeiltu, mutta pyöräily tuli aikanaan jäädäkseen. Se on teettänyt paljon matkustamista, mutta kaikki on ollut sen arvoista. On päässyt näkemään maailmaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Maantiet ovat tulleet tutuiksi ja joka kesälomaa odotti kuin kuuta nousevaa. Silloin tiesi, että pian pääsee taas reissun päälle.
Kuvissa vilahtee myös paljon muitakin kasvoja kuin pelkkää sitä omaa naamavärkkiä. Tässä kohtaa taas ieman alahuuli väpättääkovanaamalla. Olen aina saanut nin paljon tukea ja kannustusta, varsinkin heikolla hetkellä. Kukaan ei ole jättänyt huomioimatta vaan on ollut läsnä, kun sitä juur eniten on tarvinnut.
Kaikenlaista sitä on tähän päivään asti saanut nähdä ja kokea. Sekä hyvässä että pahassa. Kuinka paljonkaan ihminen voi yhden varttisatasen aikana muuttua. Ensi kuussa sitä ollaan jo puolessa välin viittkymppiä. Herranjestas ja kaikkea sitä.
Tähän alle kokoan nyt sitten muutaman otoksen, joita satuin löytämään. Ja miksi juuri nämä? Siksi. Ja ajattelin olla kelpuuttamatta tähän kategoriaan alle pari vuotta vanhoja otoksia. (Ja en saanut kuvia haluamaani järjestykseen, koska Blogger.)
Jotkut kisat muistuu kuin tuoreena mieleen. Tämänkin ajon muistan ihan joka metrilleen. Kaikki ne tuntemukset ja fiilikset mitä tuon ajon aikan tuli. Jännä homma. Kyllä kulki. |
Tältä näyttää, kun on antanut kaikkensa. Ei se aina nii heleppoa oo, eikä nättiä. |
SM-kisat Kuusamossa 2009. Paikalla olleet tietää kuinka huikeat kisat järjestettiin. Osaan oikeasti käyttäytyä. |
"Miks sä et oo hiihtäjä?" Koska olen pyöräilijä. Joka tykkää hiihtää. |
Kertoo paljon siitä, miten yhdistetään urheilu kaikkeen muuhun. |
Taas irvinaama vauhdissa. Eka vuosi IK-32. Eka voitto TS-korttelissa. |
Thats mini-me! Onneks oon aina osannu hymyillä kameralle nätisti. Mahtaapi tää kuva olla jotain N12-sarjasta. |
Ahveniston moottoriradalla pärräämässä -06. Ai saamari vieläki muistuu mieleen kuinka koipia kiristeli ku koitti pysyä poikin kyydis. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti