tiistai 8. elokuuta 2017

New week, new plans!

EM-kisojen pettymyksestä ja eilisestä piiiiitkän puuduttavasta (onneks oli hauskaa seuraa!) kotimatkasta selvinneenä elämä alkaa taas pikkuhiljaa hymyillä. Linnut laulaa ja aurinko paistaa ja aamukahvi terassilla, ei voi olla huono startti viikolle näin maanantaiaamuna. Ja jääkaapissa odottaa synttärikakku (okei, se on omentorttu). Kämppis oli hommannu mulle vielä kukkia ja ylisöpöjä ilmapalloja olohuoneen täyteen. Ehkä se 25 vuotta nyt on kumminkin jonkinmoimem merkkipaalu, vaikka sitä porskutellaankin jo puolessa välin viittäkymppiä. Oh no, sounds a pretty bad..

Tilanne on tällä hetkellä hieman mutkikas  ja suunnitelmissa on edetä päivä kerrallaan eteenpäin. Keskustelin käsikirurgin kanssa viime viikolla ja lopputulemana oli, että päädytään operaatioon. Tilannehan on se, että käsi on sanoinkuvaamattoman kipeä tällä hetkellä ja rasituksen jälkeinen leposärky koettelee toden teolla sietokyvyn rajoja. En ala sitä sen enempää tässä kohtaa jaarittelemaan. Ne jotka ovat kokeneet laakkaamatonta kipua, voivat helposti samaistua siihen tunteeseen, kun hermoja revitään riekaleiksi ja ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa vai molempia yhtä aikaa. Ja kipu on sanana jo pelkästään suoraan sanottuna takapuolesta, koska kaikki kokevat sen erilailla. "Oi voi kamalaa, sullako vähä särkee? Ota vaikka buranaa ja mee kotiin lepäämään". Joopajoo ja lehmät lentää.

Minä en turhasta marise ja tilanne on mikä on. Olen kestänyt tätä aallokkoa tässä jo kolme kuukautta vaihtelevin tuloksin, että eiköhän se muutama viikko mene ihan omasta eestään tässä samalla samaan syssyyn. Eli älkää pliis kyselkö käden vointia, sillä ei mene todellakaan hyvin. Poissa silmistä, poissa mielestä, vai miten se nyt olikaan. Asiaan on paljon helpompi suhtautua, kun sitä ei koko aikaa mieti, vatvo ja voivottele. Kamoon nau, asiat vois olla huonomminkin! Niin kuin eräs tuttava totesi: "Eihän sitä käsillä poleta!" Eli huomattavaa valoa näkyy tunnelin päässä.

Vaihtoehtoina oli mennä suoraan maitojunalla kotiin leikkauspöydälle ja loppukausi olisi siinä taikka mennä vasta kauden jälkeen. Lopputulos on kaikesta huolimatta sama. Kuulemma se on musta kiinni, kuinka kauan jaksan tämän käsipuolen kanssa kärvistell. Ja minähän se kyllä jaksan! Ei tässä ole enää kuin muutama hassu viikko taputeltavana ja päätin, että kestän sen vaikka hampaat irvessä ja muutamalla itkupotkuraivarilla. Salaa kuitenkin  toivon, että seuraavalla tarkistuskerralla huomattaisiin, että operaatio on turha. 10-12 vkon paranemisaika ei liiemmin houkuttele.. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan kesitytään olennaiseen.

Kisahommat jatkuu siis rytinällä. Tällä viikolla suunnitelmissa ajaa neljä kisaa ja ensi viikolla kolme, sekä Hollannissa että Belgiassa. Hollannin kisat ovat lähinnä kortteleita, joihin osallistuu myös pitkä liuta prokuskeja, joten meno tulee olemaan sen mukaista. Belgiassa on sitten perus kermiksiä hieman pidemmän kaavan mukaan.

Näillä mennään eikä meinata!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti