lauantai 1. heinäkuuta 2017

Situation updated


SM-kisaviikonlopun romahduksen jälkeen olen pitänyt tietoisesti pientä breikkiä ja distanssia kaikesta siihen asti, että tilanteeseen tulee jonkinmoinen järki ja järjestys. Arvokisaviikonloppuun oli satsattu kovasti kaikista vaikeuksista huolimatta, mutta henkinen kantti petti pahemman kerran. Selkäranka napsahti poikki rimpuilusta huolimatta. Kenen juhlamieltää nostattaa, kun epäonnistut tärkeässä koitoksessa pahemman kerran. Voin rehellisesti myöntää, että lauantain keskeyttäminen oli oikeasti tosi kova paikka.

Taustaa vielä sen verran, että kaatuminen Hollannissa tapahtui 13.5. Silloin tutkimuksissa tosiaan ei löytynyt mitään ja lyhyen tauon jälkeen aloin pikkuhijaa taas ajamaan ja kisaamaan. Kylmäkäärettä ja särkylääkettä meni paketti jos toinenkin. Kivun kanssa selvisi jotenkuten kun toimintakyky palautui sen verran, että pääsi hyppäämään taas ohjaamoon. Sitten ennen Suomeen paluuta 4.6 ja ensimmäisellä viikolla kotimaan kamaralla oli pientä kalusto-ongelmaa ja reilu kahden viikon sairasjakso kuumeineen ja mahatauteineen.  Päätin heti kaatumisen jälkeen, että ajetaan vaikka väkipakolla kerta ulkomailla ollaan. Ärsyttävän rassaava tunne, kun takaraivossa jyskyttää jatkuvalla syötöllä se, että pitää ajaa, pitää kisata ja pitää pärjätä JA et vaan yksinkertaisesti pysty täyttämään omia tavoitteita ja halua ajaa.

Tilanne alkoi tiedostamatta kehittyä tosi kuormittavaksi ja ressaavaksi. Epätietoisuus on oikeastaan kaikista pahin tunnetila, kun asiat eivät ratkea pelkästään sormia napsauttamalla. Voi että, moni solmu olisi sillä keinoin auennut jo aikapäiviä sitten. Kipu kädessä alkoi olla niin sieämätöntä turhautumisen ja ressin lisäksi, että se alkoi todenteolla rassaamaan korvienväliä. Kertoo varmaan jostain jotain, kun viimeksi levollisesti nukuttu yö on nukuttu juuri ennen kolaripäivää. Muutoin on koitettu räpistellä katkonaisilla 4-5 tunnin yöunilla.

Syötteellä tuli sitten mitta täyteen ja kuppi meni nurin. Tempossa jo tunsin, ettei kaikki ole kohdillaan, mutta taistelumielellä lähdin lauantain starttiin. Kovasta tahdosta huolimatta tilanne ryöstäytyi käsistä heti alkumatkasta ja huoltoautosta käskettiin heittää kampi suoraksi tienposkeen. Kipu meni yli hilseen eikä ajamisesta tullut yhtään mitään. Oli melko musertava tilanne.

Jälkiviisashan aina voi olla. Mutta kun on kova pää niin on kova pää. Kovin höllisti ei halua antaa periksi vaan yritetään viimeiseen asti. Tämä reilu viikon mittainen tauko oli enemmän kuin tuhat jänistä. Sain viettää pitkästä aikaa perheen ja kavereiden kanssa ja latailla kovalevyn akkuja. Pyörään päin en edes vilkaissut koko viikon aikana, kun lääkäri määräsi rasituskieltoon. Tuli sitten koluttua koiliskairan kauniita luontomaisemia patikoiden.



Kävin käden kanssa hermoratatutkimuksissa sekä magneettikuvissa. Eilen tuli sitten tuomio. Kaatumisesta aiheutunut kova hermotälli on onneksi jo löysännyt, mutta pääasiallinen kivunaiheuttaja paikallistettiin ranteeseen. Sieltä löytyi kaksi repeämää, isompi kolmiorustosta. Rusto vastaa polven nivelkierukan rustoa, joka on värttinäluun ja kyynärluun välillä, jonka varassa ranteen kiertoliike tapahtuu. Repeämä aiheuttaa invalidisoivaa kipua, joka pahassa lykyssä johtaa työkyvyttömyyteen, särkylääkkeiden ylenkäyttöön sekä normaalielmän rajoittumiseen. Ranteesta voi kuulua napsumista, äkillinen vihlova kipu voi iskeä tietyissä liikkeissä tai ranteen rasituksen sieto vo oleellisesti häiriintyä. Hoitona kipulääkitys sekä lepo. Pitkittyneessä vaivassa sitten kirurginen hoito. Paranemisaika vaihtelee tällaisissa vaurioissa 3-12 kk:n välillä.

Tällä viikolla olen hiljalleen palannut treenirytmiin takaisin kuulostellen käden vointia. Saan onneksi jatkaa harjoittelua kivun sallimissa rajoissa. Tästä edetään päivä kerrallaan eteenpäin. Sain rannetuen, jota täytyy etenkin ajaessa käyttää ja se onneksi tuo helpotusta kipuun. Helpottaa suunnattomasti, kun tietää mikä on vialla. Heinäkuun loppuun mennään näin, mutta jos tilanne jatkuu entisellään taikka pahenee, lasaretti kutsuu jälleen.
Aikomus on palata täysin normaaliin rytmiin. Ensi viikolla olisi tarkoitus täräyttää Tampereella 7.7. SM-korttelissa. Sen jälkeen katsotaan, milloin pääsee jatkamaan kisaamista Hollannissa.

"No Pain, No Gain"








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti